maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vuosisata-trilogia, osa 1

Ken Follett: Kun suuret sortuvat

Olen aina pitänyt Ken Follettista, mm. Neulansilmä ja Leijonien laakso ovat jääneet mieleen vuosien takaa, samoin historialliset Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua. Muussa tuotannossa taso vaihtelee, mutta oikein huonoa en ole tainnut lukea.

Olin luullut, että tämä ns. Vuosisata-trilogia olisi vanhempaa tuotantoa, mutta se onkin ilmestynyt 2010-luvulla. Ei mitenkään loistavaa kerrontaa sinänsä, mutta toisaalta eipä juuri tylsiäkään hetkiä pääse syntymään. Historian vaiheet kuvattuna muutaman perheen kautta on hyvä tapa tuoda historiaa tutuksi. Miellyttävää luettavaa kaiken kaikkiaan, odotan innolla kahta seuraavaa osaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sunnuntaikirjat 1


Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu 
Arthur Conan Doyle: Pelon laakso 

Nähtäväksi jää, jääkö tämä sunnuntaikirjapäivitys ainoaksi, vai onnistunko ottamaan tavakseni lukea joka sunnuntai yhden kirjan alusta loppuun. 

Aloitus onnistui yli odotusten, mutta valitsinkin ensimmäiseksi kirjaksi vain noin 240 sivua sisältävän Scherlock Holmes -tarinan. Se ei sisälly kokoelmaan jonka häneltä olen lukenut ja on ilmestynyt suomeksi vain kerran vuonna 1915, niinpä kyseessä on todella harvinainen käännös. Tapahtumat olivat melko väkivaltaisia verrattuna Holmesin tarinoihin yleensä, mutta tarinan mutkaisuus ja ratkaisu olivat taattua yllättävää kerrontaa.

Toinenkin kirja oli nopeasti luettu, mutta tämä holokaustista kertova pienoisromaani jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Se on kauniin eleettömästi kerrottu tarina yhdestä ihmiskohtalosta natsien julman tuhoamisvimman keskellä, maustettuna aidoilla teksteillä natsien arkistoista. Toivo ja innostus rakkaan asian tekemiseen auttoivat tämän kirjan päähenkilön pelastumaan pahimmalta.
En ehkä ole aikaisemmin lukenutkaan katalaanista käännettyä kirjaa, niitä ei suomeksi ole paljoa käännetty. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Queen of Hearts


Ikuisuusvälityönä valmistuivat jossain välissä nämä sukatkin. Olin aloittanut sukkia yhdistämällä kahta eri Dropsin mallia ja viipyessään idea unohtui, joten uuden aloituksen tehdessäni purkasin vanhan ja tein kokonaan uudet.  
Tämä malli on myös Dropsin, nimeltään Queen of Hearts. Lanka on luonnonvalkoista Hjerte Sock 4 -lankaa sekä moniväristä Drops Delightia. 
P.S. Sukat muuten neulottiin kärjestä alkaen ja vaikka ensimmäisen kärjen ensimmäiseen sentiin meni koko ilta, siitä eteenpäin työ sujui mukavasti ja kantapääkin oli kiva tehdä kun ei tarvinnut poimia sivusta silmukoista, joka on aina se tympein vaihe.

Folkki-matto


Lankavan ohjeella tein Niinalle tämän Folkki-maton, Molla Millsin OHJE löytyy heidän sivultaan. Ohjeesta poiketen virkkasin maton Esteri-kuteesta ja kavensin mallikertaa vähän.



Aloysius pulassa jälleen ja pientä näpertelyä


Douglas Preston & Lincoln Child: Koston kehä

FBI-agentti Pendergastilla täytyy olla ymmärtäväinen esimies ja työnantaja, sen verran paljon mies sooloilee omien "tehtäviensä" parissa, toki FBI-korttia tarpeen mukaan vilautellen. Varsinaisissa töissä hän ei taida paljon ehtiä vierailemaan, mutta toisaalta tarvetta palkalle ei myöskään ole, kun takana ovat suvun suunnattomat rikkaudet. Mielikuvituksellista ja jännittävää ajanvietettä näistä elementeistä toki syntyy!

Tein kokeeksi sydämiä jämälangoista, taitaa olla Hjerte Kunstgarnia. Nuo ovat kyllä herttaisia.

Ensimmäisen himmelikokeiluni tein työkaverilta saaduista järvikaisloista. Onkohan tämä vähän liian suurta tarkkuuta vaativaa työtä minulle? Kaunista jälkeä kyllä syntyy, kunhan kärsivällisyyttä riittää.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kalevala CAL 2

Oman "Calevala"-peitteeni vihdoin alkuvuodesta valmistuessa tarjosi luonto parhaat mahdolliset olosuhteet sen käsittelyyn. Pihalla oli puoli metriä uutta vitilunta ja pakkasta oli reilusti. Niinpä peite sai kunnon lumikäsittelyn!
Tältä näytti "peite" siinä vaiheessa kun vasta pari palaa oli kiinnitettynä toisiinsa.

Tässä vaiheessa oli vielä lankoja päättelemättä ja reuna kokonaan tekemättä, mutta kuva oli otettava kun palat olivat vihdoin valmiina kokonaisuutena.

 
Reunapitsi ja yhdistämiskaitaleet ovat edelleen pingottamatta, se pitäisi vielä tehdä kostuttamalla osa kerrallaan. Muuten peite on jo käytössä omalla paikallaan kirjastossa jalkojenlämmittäjänä.


Sydänpalan ja oman signeerauspalan tein ohjeen (http://www.arteeni.fi/kalevalacal) 24 + 4 bonuspalan lisäksi, näin sain peitosta reilumman kokoisen, 5 x 6 palaa.
Lanka on 7 Veljestä kuten ensimmäisessäkin peitteessäni.



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kuoleman rajalta torikammoon



Miia Kontro: Portilla - Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia
A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Kun on lukenut Miia Kontron kirjan ihmisten kokemuksista heidän ylitettyään kuoleman rajan, ei edelleenkään voi varmasti tietää, mikä meitä siellä odottaa. Ilmeisesti elämä ei kuitenkaan pääty kuolemaan, mutta kokemus sen jälkeen voi olla hyvin erilainen. Paljon riippuu henkilön aikaisemmasta kokemusmaailmastakin. Tästä aiheesta voimme spekuloida loputtomasti - kunnes pääsemme itse näkemään toisen puolen.

Nainen ikkunassa vaati lukemaan melko nopeassa tahdissa, sen verran mielenkiintoinen se oli. Jännittävä, yllättäväkin, vaikka ei täysin ennalta-arvaamaton. Erinomainen ajanviete toki!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Erilaisia perheitä



Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

Arundhati Roy kertoo intialaisten kaksosten Rahelin ja Esthan elämästä vuonna 1969 valtavan kauniilla kielellä ja ilmaisuilla, jotka on luettava uudelleen ja maisteltava niiden hienoutta. Tarina on outo - koska intialainen kulttuuri on minulle outo - mutta kaunis ja liikuttava. Roylta on vastikään ilmestynyt uutuus, Äärimmäisen onnen ministeriö, jonka haluan lukea toivoen lisää yhtä kaunista kieltä.

Jo kahdeksas kertomus nuoren Flavian elämästä ja seikkailuista oli jälleen paluu keskelle epäsovinnaisen perheen elämää. Yksi on kuitenkin poissa, sillä Flavian isä on joutunut sairaalaan eivätkä muut Doggeria lukuunottamatta juuri kiinnitä häneen huomiota. Niinpä Flavialla on runsaasti aikaa käytettävään uusiin tutkimuksiin, joita hän nyt jo kaksitoistavuotiaana tuntuu pyörittävän ammattilaisen ottein. 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Uusia ja vanhoja asukkaita

 

JP Delaney: Edellinen asukas
Donna Leon: Nuoruuden lähde

Ei ihan odotusten mukainen mutta toki jännittävä ja yllättävä oli tämä salanimellä kirjoitettu Edellinen asukas. 

Donna Leonin viimeisin taas oli juurikin odotusten mukainen mutta ei niin jännittävä eikä yllättävä. Huomasin lukemaan alettuani, että odotin malttamattomana kohtaa, jossa Brunetti palaa kotiin töistä - mitä kuuluu Paolalle ja lapsille? Olen huomannut saman ilmiön jo aikaisemmin, tämä on se vuosittainen virtuaalivisiitti Venetsiaan, joka ei rasita kaupunkia millään tavoin. Samalla Brunetti tosin ratkaisee vanhan rikoksen, saaden luonnollisesti jälleen tietokoneapua signorina Elettralta. He eivät muuten vieläkään sinuttele toisiaan, vaikka ovat työskennelleet yhdessä varmaan kaksikymmentä vuotta!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kuka katsoo sinua?

Clare Macintosh: Minä näen sinut

Macintoshin ensimmäinen jännityskirja oli niin koukuttava että toista jo odotti. Kun sen nyt on lukenut, on mielissään kun kannessa luvataan kolmannen ilmestyvän jo tänä syksynä.  Lukija joutuu usein harhapolulle ja on jo varma syyllisestä - monta kertaa - kunnes totuus selviää ja yllättää. Yllätykset jatkuvat loppuun saakka!