tiistai 20. syyskuuta 2016

Flavia omassa elementissään

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Aika outo nimi on valittu kirjan suomenkieliseen versioon, huomasin tosin oudoksua sitä vasta kun tähän kirjoitin. Mutta kyllähän se oivasti virittää jo kirjan tunnelmaan, ympäristöön ja teemaan. Kirkossa, kryptassa, kirkon kellareissa ja haudoissakin tässä kirjassa liikutaan, ja missäpä Flavia paremmin viihtyisikään kuin jännittävässä ympäristössä tekemässä jännittäviä tutkimuksia. 

Uusi Flavia de Luce -kirja on aina tervetullut, mutta nyt Bradley oli tavoistaan poiketen lisännyt viimeiselle riville vielä melkoisen pommin, sellaisen, etten ollut uskoa, ettei kirjasta sen jälkeen tosiaan löytynyt enää muuta kuin kiitokset. Sitä on sitten vain kiltisti odotettava jatkoa.

torstai 15. syyskuuta 2016

Sarjan ensimmäinen

Pierre Lemaitre: Irène

Harvoin enää jaksan siirtää nukkumaanmenoa kirjan vuoksi, mutta tämä oli pakko lukea loppuun, vaikka menikin vähän myöhään. Oikeastaan kirja luki itse itsensä, niin "vetävä" sen loppupuoli oli, jännittävä ja hirveä.

Tästä Camille Verhoeven -sarjasta on suomennettu kolme kirjaa, mutta oudossa järjestyksessä: Alex, Camille ja Iréne, eli järjestyksessä 2., 4. ja 1., kun kolmas ja viides ovat vielä kääntämättä. Onneksi lisää on kuitenkin luvassa.



Camille Verhoeven -sarja:
Iréne (Travail soigné) 2006, suom. 2016
Alex (Alex) 2011, suom. 2015
Les Grands Moyens, 2011
Camille (Sacrifices) 2012, suom. 2016
Rosy & John, 2013 

Outoja tarinoita


Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Tämä lienee ensimmäinen lukemani Murakamin novellikokoelma. Vaikka hän on kirjoittanut hyvinkin laajoja romaaneja, kuten 1Q84, sopii hänen tyylinsä oikein hyvin myös lyhyeen kerrontaan. Kun on taito luoda mielenkiintoisia tarinoita, voi vähälläkin sanamäärällä luoda kiehtovia kokonaisuuksia. Näitä oli ilo lukea.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vanhoja kouluja, väriä, pelargoneja ja sudenkorentoja


Ritva Tuomi, Susanna Uusitalo: 
Käsityöläisten kodit

Aivan ihana kirja upeista, mielikuvituksella ja luovuudella sisustetuista värikkäistä ja runsaista taiteilija- ja käsityöläiskodeista. Joukossa on tosiaan useampi vanha koulu, mutta yhtä hyvin voi pienen yksiön sisustaa kauniiksi kodiksi ja työpajaksi. Joukossa oli yksi ainoa (!) musta-harmaa-valkoinen koti, sen haltija myös valmisti pelkistettyjä esineitä - kukin asuu tyylillään.

Itseä ympäröivä sekasotku alkoi tietenkin tympäistä kauniita kuvia katsellessa, mutta se on siedettävä, jos haluaa lukea ja katsella muiden ihania koteja.

tiistai 23. elokuuta 2016

Julma rotu?

Minna Eväsoja: Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani

Olen aina jollain tavoin sympatiseerannut Japania, vielä enemmän ihastuttuani Murakamin kirjoihin. Tämä suomalaisen Japanissa opiskelleen ja asuneen naisen kertomus kuitenkin muuttaa käsitystäni jonkin verran. Otsikon tyly määritelmä japanilaisista on jäänyt mieleen Bridget Jones -elokuvasta, ja vaikka julmuudesta nyt ei olekaan kyse, niin meikäläisen näkövinkkelistä kyllä vähintäänkin muutamasta oudosta käytöstavasta.

Estetiikka ja vanhat perinteet ovat kuitenkin Japanissa kovin arvostettuja, niitä Eväsojakin siellä on ollut opiskelemassa. Kaunista on oltava, vaikka sydän märkänis, näin suomalaisjapanilaisittain muotoiltuna. Tunteita siellä ei ilmaista senkään vertaa kuin Suomessa, heihin verrattuna olemme varmaankin erittäin temperamenttinen kansa tunteenilmaisuinemme.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

No good news...

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia

Hyvä kirja. (Aina ei jaksa analysoida, en edes minä. Kun ei niitä hyviä uutisiakaan aina ole.)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Avaruusseikkailuja


Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
Andy Weir: Yksin Marsissa

Rajaniemen scifi-trilogian toinen osa ei ollut vähääkään rauhallisempi kuin ensimmäinen, pikemminkin entistä vauhdikkaampi. Tapahtumat kiisivät eteenpäin lukijan ymmärtämättä niistä juurikaan mitään mutta silti nauttien lukemisesta koko ajan. Kun kaikki on mahdollista, voi vain antaa tarinan viedä. Tarinoista on kyse myös näissä kirjoissa, niillä on suuri merkitys tuossa oudossa tulevaisuuden maailmassa, jollaiseen toivottavasti kuitenkaan emme koskaan joudu.

Kun Noora sitten suositteli seuraavaksi luettavaksi Andy Weirin elokuvaksikin päässyttä menestysromaania, oli minulla jonkin verran ennakkoluuloja. Sanoohan sen jo nimikin: kuinka jännittävää voi olla yksin Marsissa? Luotin kuitenkin Nooran kehuihin eikä tarvinnut katua, niin viihdyttävä ja mukaansatempaava tämä seikkailu on. Yli ymmärryksen menevää tekniikkakuvausta tässäkin kyllä on hyvin paljon (the rocket science, you know), mutta se ilmeisesti on kaikki kuitenkin nykyaikana jo mahdollista tekniikkaa, vaikka Marsiin ei ihminen ole vielä laskeutunutkaan. Kirja on mielenkiintoinen, jännittävä ja vielä hauskakin, todella mukava tuttavuus.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Malleja Suuresta Käsityölehdestä 1988-89

Tässä taas vanhojen käsityölehtien aarteita, ehkä vielä joskus tehtäväksi. 
Kuvissa itselle muistiin Suuren Käsityölehden numero, josta malli löytyy.





Seuraava mainos on mukana ihan sen takia, että muistaisimme, että eivät ne vanhat ajat välttämättä olleet parempia kuin nykyaika - kuvassa muodikas ja yksilöllinen asu vuodelta 1988.





Mikään ei ole muuttunut

C.J.Sansom: Luostarin varjot Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Luostarin varjot tapahtuu 1500-luvun Britanniassa ja Minä matkustan yksin nykypäivän Norjassa. Murhia ratkotaan molemmissa, ensin mainitussa toki rauhallisempaan tahtiin.

Oli mukava lukea pitkästä aikaa historiallista romaania ja vielä dekkaria. Sansomin kirja on kaikin puolin kelvollinen tämän lajin edustaja, mutta... kun on jo Ruusun nimi, tämä jää auttamattomasti sen varjoon. Ei siksi, että olisi huono, vaan siksi, että Eco teki sen niin loistavasti. Jos ei ole lukenut kumpaakaan, tämä tuntuu varmasti hyvältä, mutta siinä tapauksessa suosittelisin kyllä tarttumaan siihen vanhempaan teokseen. Saatan silti lukea muitakin Matthew Shardlakesta kertovia tarinoita jos kaipaan rauhallista jännitystä.

Samuel Bjørkin esikoisdekkaria lukiessa tuli alkuun useamman kerran mieleen, että läntisillä naapureillamme täytyy olla käytössään jokin täydellisen dekkarin kaava, jonka pohjalta voi laatia aina uusia koukuttavia jännäreitä. Ensin jopa ärsytti, kun koko kuvio vaikutti jo moneen kertaan luetulta, ja onhan tämä vähän kuin Wallanderin ja Salanderin kohtaaminen. On kaksi voimakasta persoonaa, joilla kummallakin omat ongelmansa, lisäksi joukko muita hyviä tyyppejä, jotka yhdessä muodostavat karmeaa rikosta selvittävän murhaosaston väen. 

Sitten on se kaava, joka saa lukijan kiiruhtamaan cliffhangerista toiseen, kun lähes jokainen lyhyt kappale päättyy jännittävään tilanteeseen tai tietoon. Kun tällaisen kirjan aloittaa, sitä ei vain voi laskea käsistään, siinä on se menestyksen avain. 

Kirjan kansi on myös sellainen, että se on kiinnittänyt huomioni jo usein ennen kuin lainasin kirjan. Se on voimakas ja tehostaa kirjan juonta. 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Aikansa kutakin


Russ Harris: Onnellisuusansa 
Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia 

Olen aikojen kuluessa lukenut runsaastikin kaikenlaisia "itsehoito-oppaita", jotka lupaavat uudenlaisen tavan käsitellä ongelmia ja tulla onnelliseksi. Tämä Harrisin kirja poikkeaa aikaisemmin lukemistani siinä, että se ei edes yritä väittää, että ihminen voi tulla täysin onnelliseksi - se ei ole luonnollista. Ikävät asiat kuuluvat elämään siinä missä mukavatkin, niiden kanssa on vain tultava toimeen. Tämänkin kirjan ajatus oli ymmärrettävä ja looginen, mutta koska kaikki muutkin oppaat (jotka neuvovat samat asiat eri tavalla) ovat sellaisia, ajattelin että tämä voisi olla vähään aikaan viimeinen tätä lajia. Jospa vain yrittäisi elää kohtuullisesti ihan itse, liikaa neuvoja ajattelematta.

Kate Atkinsonin toinen Jackson Brodie -sarjan kirja punoo jos mahdollista, vieläkin monimutkaisemman tapahtumien verkon kuin ensimmäinen. Toisilleen tuntemattomien ihmisten elämät tulevat tutuksi niin, että välillä tuntuu kuin olisi tirkistelijä - miksi minulle kerrotaan kaikki tämä? Lopussa luonnollisesti kaikki selviää ja kysymykset saavat vastauksensa. Tämä on todella nautittavaa luettavaa!