keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Erittäin hyvä pettymys

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

En tiedä sortuiko Nesser tässä kirjailijana omaan näppäryyteensä vai minä lukijana koviin odotuksiini, mutta erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava kirja teki lopussa ihme flopin - jäin vain ihmettelemään mistä oikein oli kyse. Se saattaa olla tarkoituskin, mutta mitään kovin syvällistä tuo pohdinta ei ole, kunhan ihmettelen että hohhoijaa. Kirjaa lukiessa jännitys ja mielenkiinto yltyi koko ajan, halusi niin kovasti tietää mistä kaikessa oikein on kyse. Kun kyse ei sitten ollutkaan oikein mistään, jäi vain tuo hölmö olo. Että voikin loistava kirja päättyä kurjasti!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Klassikkojen parista luonnon helmaan


Mark Twain, Henry Miller, O. Henry: Kolme amerikkalaista klassikkoa
Marko Leppänen, Adela Pajunen: Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto

Mark Twainin Veren perintö kertoo tarinan ajalta, jolloin ihminen oli esine eikä ihminen, jos hänen veressään oli pisarakin "neekerinverta". Hän saattoi tulla myydyksi milloin hyvänsä ja mitä etelämpään, sen pahempi. Välttääkseen tämän kohtalon lapseltaan eräs äiti vaihtaa keskenään oman lapsensa ja kartanonomistajan pojan, joka on hänen hoidossaan. Monien vaiheiden jälkeen totuus ja samalla koko orjuusjärjestelmän järjettömyys paljastuu.

O. Henryn lyhyet tarinat kertovat arkisista asioista, mutta loppu yllättää hauskasti. Henry Miller kertoo surullisen tarinan sirkustaiteilijasta.

Marko Leppäsen ja Adele Pajusen Terveysmetsä - tunnista ja koe elvyttävä luonto on niin hienosti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, että pelkkä sen lukeminen paransi varmasti ainakin mielenterveyttä. Tekijät esittelevät kirjassaan moninaiset suomalaiset luontopaikat, joista kukin omalla tavallaan miellyttää ihmisiä ja näin vaikuttaa heidän terveyteensä sekä henkisesti että fyysisesti. Kerronta on niin elävää, että melkein tunsi milloin istuvansa kalliolla, milloin kulkevansa pehmeää metsäpolkua tai kuuntelevansa aaltojen kohinaa. Jokaiseen kohtaan oli liitetty esimerkkikuvaus ko. paikasta sekä lyhyt ohje, kuinka jokainen voi kohdallaan kuvatunkaltaisen elämyksen saada. Huippukirja, jonka upeus suorastaan velvoittaa lähteä itse kokemaan luonto!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vihdoin valmis villatakki



Takin ohje on Novitan Kevät 2017 -lehdestä. Lanka on ohjeen mukaista Nallea, paitsi että vaihdoin perusväriksi (mukana toisena koko ajan) Nalle Kukkakedon (881) väriin 852, monivärinen/sirkus sekä farkunsinisen väriin Kettu (642)

Kuvat eivät oikein tee oikeutta väreille, kännykällä pilvisellä säällä otettuja.

Mielenkiintoinen malli toteuttaa, koko ajan ei ihan ollut itsekään selvillä, minkä muotoinen kappaleesta lopulta tulee. Helmaosuudella joutui pitämään kerroksista kirjaa epäsäännöllisten kavennusten vuoksi. Mutta olihan tämä vaivan arvoinen!


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Jännitystä alkukesään


Fred Vargas: Neptunuksen sauva
Luca D'Andrea: Rotko

Komisario Adamsberg -sarjan neljäs osa on kirjoitettu jo vuonna 2004, mutta on jostain syystä jäänyt kääntämättä aikaisemmin. Sen jälkeen tulleita osia on suomennettuina jo neljä.

Tämä saattaa olla tämän sarjan paras teos. Vargasin tyyli on niin ainutlaatuinen, täysin omaa luokkaansa. Henkilöt ovat vähintäänkin omituisia, mutta se kuuluu asiaan - ihmiset ovat.  Silti he ovat vikoineen ja omituisuuksineen hyvin rakastettavia - ihmiset ovat.

Juoni on tietenkin myös loistava, kuten aina. Tämän paremmaksi ei dekkari muutu.

Luca D'Andrean esikoinen sen sijaan tarjoaa hyvinkin kelvollisen tarinan, mutta ehkä hieman liian pitkän. Tyhjäkäyntiä olisi voinut vähän vähentää, niin että mielenkiintoinen juoni olisi päässyt vetäisemään mukaansa vähän tehokkaammin. Hohhoijaa-efekti ei ole koskaan eduksi jännityskirjalle. Tekstissä ei silti ole mitään moittimista, joten seuraava teos samalta kirjailijalta tulee todennäköisesti kyllä luettua - jos se on vähän ohuempi.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mitä ihminen on?

Mark Twain: Mitä ihminen on?

Tässä pienessä kirjassa pohtii vanha mies (MT:n alter ego?) nuoren miehen kanssa ihmisen syvintä olemusta. Jotenkin Havukka-ahon ajattelijan mietteet tästä aiheesta tuntuvat mukavammilta, Twain ei anna ihmiselle kovin paljon kunniaa luomakunnan kruununa, päinvastoin. Hänen mielestään ihminen tekee kaiken ainoana päämääränään hyvän olon saavuttaminen itselle, pyytettömyys muiden puolestaan on hänen mielestään vain sivutuote tässä toiminnassa. Toisaalta itsekkyys on nykymaailman suuri ongelma - ehkä se oli sitä jo vuonna 1906 tai sitten Twain oli taitava ennustaja.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Tupakointia Firenzessä


Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus 

Italiaan sijoittuvat dekkarit ovat oma lajinsa ja tämä Marco Vichin luoma firenzeläinen komisario vielä siinäkin luokassa erikoinen. Lukijaan iskee välillä epätoivo - eihän tämä juttu ratkea ikinä, kun komisario vain tupakoi, syö, juo, vierailee ystäviensä luona ja valvoo vuorokaudet ympäriinsä - kuinka hän ikinä saa työnsä tehtyä? Mutta lopussa kiitos seisoo näissäkin tarinoissa, miksipä siis reuhtoa enempää kun pelkästään ajattelemallakin saa tuloksia aikaan.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Loistava Ferrante

Elena Ferrante: Loistava ystäväni : lapsuus ja nuoruus

Tätä kirjaa on kehuttu ja suositeltu kaikkialla sen ilmestymisestä lähtien niin paljon, että sitä ei yksinkertaisesti voinut jättää lukematta. Odotin niin kauan, että sen toinen osa Uuden nimen tarina : nuoruus on jo suomennettu ja varauksessa kirjastosta. Kaikkiaan sarja on neliosainen.

Kirjailija kätkeytyy salanimen taakse, vain kustantaja tietää hänen todellisen henkilöllisyytensä. Ensimmäisen osan luettuani tuntuu voimakkaasti siltä, että kyseessä olisi omaelämäkerrallinen teos. Tämän tekijä kuitenkin kiistää. Vaikka tuon vaikutelman kirjasta saakin, on kerronta silti jotenkin hyvin etäistä. Minä-muodossa kertojana toimiva Elena, Lènu kertoo asioista ulkopuolisen äänellä, toteavasti. Tunteista kerrotaan mutta ei tunteikkaasti, vaan pikemminkin raportoivasti, kuin dokumenttina ihmisten elämästä sodanjälkeisessä Napolissa. Kuva on hyvin yksityiskohtainen ja realistinen, asiat ovat niin kuin ovat, mitään ei kaunistella eikä puolustella, ei edes yleistä väkivaltaa, joka vain kuuluu elämään.

Olisin jopa odottanut hieman tunteisiin vetoavampaa otetta, mutta tämän kirjan ansiot ovat muuaalla. Ulkopuolisesta ja raportinomaisesta tyylistä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava, nopeasti luettava ja jopa koukuttava. Toivon varausjonon kirjastossa lyhenevän nopeasti!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Vakavampi Flavia


Alan Bradley:
Kuolleet linnut eivät laula

Mainion Flavia de Luce -sarjan kuudes osa on aikaisempia vakavampi. Ilmassa on suuri suru, joka vaikuttaa jokaiseen. Silti Flavia ahkeroi mysteerien parissa kuten ennenkin, mutta nekin ovat muuttuneet paljon todellisemmiksi ja vakavammiksi. Kahdestoista syntymäpäivä lähenee ja sitä myötä on otettava isompi vastuu asioista ja oltava valmis elämänmuutokseen. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus on pikkuserkku Undine, joka ei jää omaleimaisuudessaan Flaviasta toiseksi, vaikka ei kovin suurta roolia  ainakaan vielä esitäkään.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Aikamatkailua

Twain, Mark: Jenkki kuningas Arthurin hovissa

Kun nykyhetkessä lukee vuonna 1889 kirjoitettua kertomusta sen aikaisesta miehestä, joka kertoo aikamatkastaan 500-luvulle kuningas Arthurin hoviin, saa kokea jo melkoisen fiktionaalisen siivun ihmiskunnan historiaa. Lukijan on helppo naureskella kummankin aikauden tavoille, mutta välillä on todettava niinkuin usein muutenkin: on asioita, joita ihminen ei vain opi, vuosisadasta tai -tuhannesta huolimatta. Toki, kun kirjoittajana on Twain, on otettava huomioon huumorin osuus tapahtumissa. Se pilkahtelee yllättäen mitä oudoimmissa yhteyksissä aiheuttaen tahattomia hörähdyksiä. Mitä parhainta lukunautintoa tämä oli joka tapauksessa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pari mattoa, pari kirjaa


Näiden virkkaustöiden jälkeen jäi käsiin tyhjä tunne, mutta onneksi kuteita jäi vielä yhteen mattoon. Nämä on virkattu Lankavan Esteri-kuteesta 12 numeron koukulla. Hankin ergonomisen koukun ja sillä kyllä on väliä, työ sujui kevyesti. Pikkumaton ohje on myös Lankavalta.  Isomman malli tulee kaukaa 80-luvulta, oikealla pikkukuvassa oleva malli on jäänyt mieleen Suuresta Käsityölehdestä 5/1988, sitä hieman muuntelin.

 Weston, Madeline: Kauniit neuleklassikot : 25 ajatonta mallia
Helovuo, Marika: 100 syytä lukea : lukukipinän sytytyskirja

Kirja neuleklassikoista oli kaunis ja inspiroiva, vain lujalla tahdonvoimalla sain itseni estettyä kopioimasta sivukaupalla kirjoneulekuvioita ja muita malleja - kirja on uudelleen lainattavissa sitten kun sellaisen mallin haluan tehdä.

Luin sitten myös lukuohjekirjan, tavallaan. Itse en ole koskaan sen kummemmin eritellyt, miksi luen, ja tässä kirjassa listatut syyt tuntuivat jotenkin kaukaa haetulta. Lukemisella voi ilmeisesti myös tienata, kun vanhemmat maksavat lapselle lukurahaa per kirja. Ei meillä vaan ole tarvinnut. Hieman tarpeeton kirja tämä on - ainakin ihmiselle joka jo lukee! Mutta esim. äidinkielenopettajat tarvitsevat varmasti kaiken kekseliäisyytensä saadakseen nykyajan diginatiivit kirjan ääreen, siinä tästä kirjasesta toivottavasti on hyötyä. Itse lisäsin listaan syyn numero 101: lukiessa voi viettää laatuaikaa kissan kanssa.