sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kokeilu

Lainasin Tess Gerritsenin Luutarhan vähän niin kuin kokeeksi. Olin jotenkin erehtynyt luulemaan, että Gerritsen on hollantilainen, koska bol.comissa (loistava nettikauppa muuten - kirjat ovat postilaatikossa Suomessa jopa kolmessa päivässä) on usein hänen kirjojaan tarjolla, ja olen harkinnut tilaavani niitä sieltä joskus hollanniksi.

No, kirjailijatar on on kylläkin amerikankiinalainen, mutta kirjoja itse asiassa voisi kokeilla myös hollanniksi, kieli oli aika mukavaa niin että voisi kuvitella sen lukemista helpoksi myös toisella kielellä.

Ihan kelpo tarina, joka sijoittui enimmäkseen 1800-luvulle, mutta osin myös nykyaikaan. Ainoa vähän ärsyttävä seikka oli, että nykyajassa elävä päähenkilö lähes vasta erottuaan ja muutettuaan omaan taloon, tuosta vaan löytää takapihaltaan naapurin, joka osoittautuu naimattomaksi ja mukavaksi mieheksi... Niin EI käy tosielämässä, voin kertoa. Mutta muuten hyvä kirja!

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Mielenkiintoinen dekkarilöytö

Ihastuin Fred Vargasin dekkariin Painu tiehesi ja pysy poissa heti ensi sivuilta. Kirja oli jotenkin todella "tyylikäs", paremmin en osaa sitä sanoa. Juoni oli hyvä, ihmiskuvaukset ja keskustelut todella hienoja ja kaiken kaikkiaan lukemisesta jäi hyvä olo.

Toinen kirja Kuriton mies nurin oli aiheeltaan ja ympäristöltään aivan erilainen, mutta sama loistava tyyli jatkui edelleen.

Yhteistä molemmille kirjoille ovat kaksi henkilöä, komisario Adamsberg sekä salaperäinen ja etäinen Camille. Adamsberg on miellyttävä uusi komisariotuttavuus, epäsovinnainen tyyppi joka ajattelee paljon - mikä mies!

Onnistuin löytämään kirjastosta vielä kolme Vargasia lisää, joten jatkossakin on luvassa hyviä tarinoita.

Loman alkajaisiksi kävin lainaamassa myös viideksi viikoksi suljettavasta kirjastosta kaikki uutuustelineessä olleet kirjat. (No, pari jäi, jonkun olin lukenut ja pari oli jonkun sarjan osia.) Kirjoja kertyi kolmisenkymmentä kappaletta, ja niistä ainakin puolet oli sellaisia, joita en normaalisti ottaisi luettavaksi. Se oli vähän tarkoituskin, tutustua uudenlaisiin kirjoihin ja ehkä tehdä uusia kirjailijalöytöjä.

Joka tapauksessa tekemistä siis riittää, tuskin edes viiden viikon loma riittää noihin kaikkiin, puhumattakaan niistä omista kirjoista, jotka odottavat lukijaansa. Mutta parempi niin päin - olisi kamalaa olla päiväkin lomalla ilman hyvää kirjaa!

torstai 18. kesäkuuta 2009

DragonLance-avaus

Margeret Weisin Hengen miekka ja Weisin ja Don Perrinin Soturiveljet ovat tähän mennessä ainakin 44-osaisen DragonLance-fantasiamaailmaan sijoittuvan kirjasarjan alku. Nämä kaksi muodostavat Raistlin-kronikat päähenkilönsä Raistlin-velhon mukaan.

Kirjat perustuvat alunperin Dungeons & Dragons -roolipeliin.

Ihan kelvollista fantasiaa, ja jos lukeminen loppuu eikä keksi mitä seuraavaksi (onhan sellainen teoreettinen mahdollisuus kai olemassa...), voi aina mennä Wikipediasta tarkistamaan sarjan seuraavaksi luettavaksi suositellun kirjan. Mutta ehkä lähemmäs viisikymmentä kirjaa samaa sarjaa on jo liikaa, siinähän muuttuu jo itsekin lohikäärmeeksi... 

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Hieno Tolkien

Kyllä on todella kiirettä pitänyt kaiken muun kuin lukemisen kanssa, kun kokonaista kuusi päivää sain kulumaan tähän viimeisimpään. Sinä aikana posti tosin kantoi kotiin nelisen kappaletta lehtiä (Avotakka, Glorian koti, Kotiliesi ja (Nooran) Kotivinkki), jotka tietenkin piti lukea jotakuinkin kannesta kanteen. Ja onhan niitä kotihommiakin joskus tehtävä, hohhoijaa... Ja kesä muuttaa toki elämän kulkua, pihalta löytyy aina jotain väsättävää, kunhan vain sää sallii. Tarkoitus olisi ottaa kesäkukista yms. kuvia, kunhan eilisen kaatosateen vauriot ensin vähän korjaantuvat.

Kummipojan lakkiaisissa sattui (todella kiinnostavasta!) kirjahyllystä käsiin tämä J.R.R. Tolkienin käsikirjoituksista koottu Húrinin lasten tarinat, joka jostain syystä on aiemmin jäänyt lukematta. Kirjan on ansiokkaasti isänsä taidolla toimittanut Christopher Tolkien, ja upea kuvitus on Tolkien-taituri Alan Leen.

Kirja palautti taas elävästi mieleen Keski-Maan, vähän kuin olisi kotiin palannut, vaikkakin tällä(kin) kertaa melko sotaisissa ja synkissä merkeissä. Hieno kirja!

Otin samalla kirjastosta mukaan myös Silmarillionin, joka sisältää osittain samoja tarinoita kuin tämäkin. Tosin taidan siirtää sen lukemisen myöhemmäksi, Niina nimittäin kertoi että minulla on omakin kappale kirjasta, se on vain hänellä lainassa. On päässyt livahtamaan jopa LibraryThingiin tallennukselta! Hobitinkin voisi lukea jossain välissä toistamiseen - ja tietysti vielä joskus taas TSH:n - ehkä neljännen kerran.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kun Isoveli todella valvoo

John Twelve Hawks'in Neljäs piiri -trilogian ensimmäinen ja toinen osa Matkaaja ja Pimeä joki kertovat tulevaisuuden maailmasta (vai tapahtuuko tätä jo nyt?), jossa ihmisistä tiedetään kaikki mahdollinen - ja ihmiset eivät tiedä todellisuudesta mitään. Kaikki tehdään "ihmisten suojelemiseksi", terrorismin pelko saa ihmiset hyväksymään valvonnan. Kuulostaako tutulta?

On olemassa kuitenkin muutamia matkaajia, jotka vielä voivat taistella tätä järjestelmää vastaan. Heitä auttavat harlekiinit, taistelijat, joiden ainoana tehtävänä on matkaajien suojeleminen. Kumpiakin on enää vähän, ja taistelu kiihtyy.

Science fiction ei varsinaisesti kuulu suosikkikirjallisuuteeni, mutta näistä pidin. Ja päästäänhään näissäkin sivuamaan historiaa; temppeliritarit, luostarit ja Liiton arkki nivoutuvat tarinaan.

Kirjailija haluaa pysyä tuntemattomana, edes kustantaja ei pääse puhumaan henkilökohtaisesti hänen kanssaan. Tämä tietysti aiheuttaa uteliaisuutta, ja varsinkin toista osaa lukiessa teksti tuntui monta kertaa tutulta, kuin olisi lukenut ennenkin aivan saman tyylistä tekstiä. Pääasia on kuitenkin, että hän kirjoittaa todella hyvin, ja kolmannen osan ilmestymistä odotellaan kovasti.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kaikkien salaisuusteorioiden äiti

Ensimmäisen kerran vuonna 1982 ilmestynyt Pyhä veri, pyhä Graal, jonka ovat kirjoittaneet Michael Baigent, Richard Leigh ja Henry Lincoln, on ollut innoittajana niin Dan Brownin Da Vinci -koodille kuin Tom Egelandin Ympyrän päälle, ja ties kuinka monelle muulle kirjalle ennen ja jälkeen näitä.

Lyhyesti sanoen kirjassa etsitään todisteita sille teorialle, että Jeesus oli naimisissa Maria Magdalenan kanssa ja sai lapsen tai lapsia, joten maailmassa olisi edelleen ihmisiä, joiden suonissa virtaa Jeesuksen veri. Lisäksi arvellaan että hän ei kuollutkaan ristillä.

Kirjan eräänä tärkeänä lähteenä olivat erään Pierre Plantardin kirjoitukset ja henkilökohtaiset haastattelut. Hän ilmoitti olevansa Siionin luostarin istuva suurmestari, merovingien jälkeläinen ja näin ollen myös Jeesuksen jälkeläinen. Ikävämpi juttu on se, että pari vuotta tämän kirjan ilmestymisen jälkeen Plantard tuli tunnontuskiin ja perui kaikki puheensa. Koko juttu luostarijärjestöstä ja sukujuurista oli ollut suurisuuntainen "vitsi" johon Plantard oli houkutellut ystäviään mukaan. Mm. Ranskan kansalliskirjastoon ujutettiin salaa ajatusta tukevia teoksia.

Kirjaan oli tehty jälkikirjoitus vuonna 1996, ja oletin että kirjoittajat siinä joutuvat toteamaan tämän tärkeän tietolähteensä epäluotettavuuden, mutta siitä ei mainittu sanaakaan. Tämänkin tiedon saattaminen lukijankin tietoon olisi ollut jotenkin reilumpaa. Toki heidän lähdeluettelonsa oli muutenkin kunnioitettavan laaja, ja he olivat tehneet kirjaa varten valtavan tutkimustyön.

Totuus tästä asiasta ei varmaankaan paljastunut tässäkään kirjassa, ja tuskin koskaan paljastuukaan, mutta mielenkiintoisia tällaiset "entä jos" -pohdinnat aina ovat.