keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ei päätä ei häntää

Siri Hustvedtin kirjoja on kehuttu niin kovasti, että odotukseni olivat korkealla, kun aloitin tätä Lumousta. Ehkä olisi kannattanut lukea aikajärjestyksessä, ensin ylistetyt Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia, sillä nyt ne kyllä jäävät lukematta.

En vain saanut tästä kirjasta irti mitään. Lukeminen sujui, kirja ei ollut sillä tavalla tylsä, mutta vielä 263-sivuisen kirjan sivulla n. 230 odotin vielä jotain - edes jotain! - tapahtuvaksi. Tapahtumia toki oli, mutta suuretkaan tapahtumat eivät tuntuneet suurilta, kaikki oli jonkinlaista kummallista valuvaa mössöä ...  Aina ei vain nappaa.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Terassikautta odotellessa

Nyt kun katolta kuuluu outoja ääniä lumien vähitellen (ehkä, mahdollisesti) antaessa periksi nollan yläpuolelle nousseelle lämpötilalle,  on hyvä aika ikuistaa tännekin pari otosta tältä talvelta. Kuvat on otettu viime viikonloppuna 21.3. 

Ensimmäinen kuva on otettu olohuoneen ovelta terassille - melkein tekisi mieli sukeltaa tuohon hankeen, eikö?
Toinen kuva samasta paikasta mutta kirjaston ikkunan kautta kuvattuna. Huom. taustalla oleva pöytä - siellä jossain keskellä on mm. kynttilälyhty, mutta en enää muista mikä niistä. Ja tuo keskellä kaiteen vieressä oleva muhkurainen alue taitaa olla tuija.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Ajan haaskausta

Onnistuin hävittämään jo kirjoittamani pitkähkön selostuksen tästä todella huonosta kirjasta, ja koska kirja sinällään jo vei aikaa ihan turhaan, en aio kirjoittaa samaa uudelleen.

Lyhyesti siis: Josephine Teyn Ajan tytärtä ei kannata lukea, ellei ole intohimoisen kiinnostunut ja/tai erinomaisen hyvin perillä Englannin historiasta.

Tämä kirja on jostain kumman syystä valittu SaPo:n sarjaan "perinteisenä salapoliisiromaanina". Virheitä sattuu noissakin valinnoissa näköjään, sillä tällä kirjalla ei ole mitään tekemistä dekkarin kanssa. 

torstai 18. maaliskuuta 2010

Pakko kokeilla

Jostan blogista löysin vinkin kuvanmuokkausohjelmasta, jolla saa helposti muokattua kuviin efektejä. Siispä latasin PhotoScapen ja aloin kokeilla. Tässä vain pari esimerkkiä, jatkossa näitä alkaa luultavasti tulla enemmän, niin kauan kuin intoa riittää.
                    
Huomautus 16.8.2012: palauttaessani kuvia blogiin hävinneiden tilalle, vastaan tuli tällaisia kokeiluja, luulen että näitä ne olivat alunperinkin.

Muutamat sukat


18. maalisKUUTA 2010


Vaikka suunnittelen usein kokeilevani joskus tehdä muunkinlaisia sukkia (malleja riittäisi!) niin melkein aina kuitenkin päädyn tähän malliin. Se on nopea ja helppo ja siitä huolinatta mukavan näköinen. Kuvio saattaa yhtäkkiä näyttää vaikealta, mutta se on pelkkä oikeaa ja vähän langan nostoja.

Noita oransseja tein itselle parit 7-veljeksestä, viininpunaiset on Niinalle, tehty Nallesta.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kunnon romaani

John Galsworthyn Forsytein taru on ollut harvinaisen pitkään luettavana, sen "lomassa" olen lukenut useammankin muun kirjan. Kuitenkin tämän toisen osan aikana lukeminen alkoi sujua nopeammin ja kirja oli suorastaan viihdyttävä. Kirjan kolme osaa on julkaistu vuosina 1906-21, ja se kertoo Forsytein suvun tarinaa 1880-luvulta 1920-luvulle. Kirja vaikuttaa ajankuvaltaan hyvin todenmukaiselta. Siinä kuvataan lähes pelkästään ylemmän keskiluokan elämää ja kaikki muut luokat tai ihmisryhmät ovat enemmän tai vähemmän vähäpätöisiä.

Aloin myös seurata TV:stä teoksen pohjalta vuonna 2002 tehtyä sarjaa. Parin jakson jälkeen olen sen henkilövalinnoista ainakin kahta eri mieltä, sillä Ireneä esittävä Gina McKee ei todellakaan vastaa mielikuvaa kirjassa niin usein kuvaillusta jumalaisen kauniista naisesta, jonka hiukset ovat syksyn lehtien väriset - mielestäni hän on sarjassa pelkästään kuivakka ja kalvakka. Niin on myös Soames Forsytea esittävä Damian Lewis, mutta se kuuluu hänen rooliinsa, Soamesia kuivakampaa romaanihahmoa en yhtäkkia muista.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kirjaston käsityönäyttely

Kaustisen kirjastossa on meneillään käsityönäyttely, johon pyydettiin yleisöä tuomaan omia töitään esille. Useampikin kaveri kyseli minuakin tuomaan sinne jotain, mutta tuntui hassulta viedä jotain suoraan mallista tehtyjä neuleita, joissa ei ole mitään "omaa". Pähkäilyn jälkeen vein sitten palikkavillatakin (jota ei edelleenkään ole käytetty), koska sen mallia ei suoraan ole otettu mistään, sekä toisena työnä neulotun pitsiliinan, joka näkyy sermin päällä oikealla.
Liina on yksi mukavimmista töistä joita olen koskaan tehnyt. Tämä on jo toinen versio, ensimmäisen tein ruskeasta kiiltävästä langasta joskus opiskeluaikana. Kun pari vuotta sitten tuli mieleen, että voisin tehdä saman uudelleen ohuemmasta ja vaaleammasta langasta, mietin hetken mistä löydän kopioidun ohjeen, jota siis oli viimeksi tarvittu joskus viime vuosituhannen 70- ja 80-lukujen vaihteessa. No mutta koska minulla on kaikki aina järjestyksessä, ohje löytyi - todella! - noin kahdessa minuutissa. Kävelin vain kodinhoitohuoneeseen, avasin kaapin ja valitsin pinon. Aika ihmeellistä oikeastaan...

 Kyllä muuten kirjat ja käsityöt ovat kaunis näky yhdessä!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hartianlämmitin ja sukat

Tämä huivi, jossa on reiät käsiä varten, osoittautuikin yllättävän isoksi työksi vaikka onkin äärimmäisen yksinkertainen. Pitkähän se kyllä on.Neule on patenttimaista joustavaa neuletta, 7 Veljeksestä kutosen puikoilla. Ohje oli Novitan syksy 2008 -lehdessä. Kerrankin selvittiin ilman minkäänlaisia koko-ongelmia! One size, fits all.

Kun tuota seiskaveikkaa jäi (ja onhan tuota jäänyt joskus ennenkin) ryhdyin seuraavaksi kutomaan sukkia. Näin kevättä kohti mentäessä ei ehkä viitsi enää aloittaa mitään kovin suurta, kevätkäsitöillä on taipumus jäädä ikuisesti keskeneräisiksi. Tai noh, en tiedä voiko keväästä puhua kun talo meinaa hukkua lumeen, mutta ainakin valoa on jo selvästi enemmän.

Ekat sukat ovat tuossa, niistä tuli oikein mukavat ja nätit. Miinuksena pohjan alla kulkeva lankojenvaihtokohta, josta en saanut joustavaa enkä huomaamatonta,  jalan alla tuntuu "palmikkomainen muodostelma".

Ihmeelliset aivot


MAANANTAI, 8. MAALISKUUTA 2010

Diane Hennacy Powell'in kirja Kuudes aisti : aivojen yliaistilliset mahdollisuudet on kirjoitettu maallikoille, mutta tiede on aina tiedettä, ja sen termit ja käsitteet maallikolle väkisinkin vaikeita ymmärtää. Kirja oli kuitenkin kohtalaisen helppo luettava, ymmärrettävintä antia olivat esimerkit ihmisistä, jotka ovat kokeneet tai pystyneet suorittamaan asioita, joita ei pidetä ihmisille yleisesti mahdollisena. Osa kokemuksista on saatu tiukoissa testiolosuhteissa, osa on tapahtunut normaaleissa olosuhteissa itsestään.

Varmaa on, että aivomme ovat paljon ihmeellisempi asia kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Vielä kun joku kertoisi selkeästi, kuinka nuo uudet ominaisuudet voisi ottaa käyttöön. Mutta juuri sitähän me emme  tiedä - vielä.