Miksi ei tule valmista?

TIISTAI, 27. HUHTIKUUTA 2010

Blogia selatessa näyttää ilmeiseltä, että olisin viime aikoina vain lukenut, enkä tehnyt lainkaan käsitöitä. Se ei ihan pidä paikkaansa, sillä valmiina mutta päättelemättä on pitsineulepusero ja toinen pitsibaktushuivi. Joskus vain sattuu, että joku työ tökkii alusta saakka, ja tämä pitsineulepusero on juuri sellainen työ, sen viimeistelyvaiheesta ei tunnu tulevan loppua, lainkaan menossa on nyt kolmas päivä.

Minulla on vanhoja Victoria-lankoja, joissa on kauniit sävyt, ja itse lanka on kevyttä ja mukavaa neuloa - ainakin niin muistin. Nyt tuntui vain että lanka on liiankin "lötköä" ja epätasaista, epämiellyttävää kutoa. Kuvioksi valitsin yksinkertaisen pitsineuleen. No, se ensinnäkin osoittautui liian yksinkertaiseksi (= tylsäksi) - jokainen kerros oli samanlainen, joka kahdeksas kerros kuviota vain siirrettiin ja sitten taas takaisin. Lisäks kuvio näytti sileältä, ja kai se oikealta puolelta onkin, mutta - ja tämä ärsyttää eniten - sisäpuolelta se on tällaista ällöttävää munakennoa:

Tuohan on nurja puoli eikä siis näy, mutta pahinta on että kun kokeilin paitaa (enää yksi sauma ompelematta), tuntui oikeasti kuin olisi pukeutunut munakennoon! Lisäksi hihat ovat pitkät jo nyt, ja oletan että ne vain pitenevät, kun kostutan neuleen, jotta saisn sen litistettyä. V-pääntie on myös turhan iso, paita tuntuu putoavan päältä. Siispä joudun neulomaan vielä pääntielle reunuksen...

Mitähän vielä... Ai niin! Langan ominaisuuksiin kuuluu, että ajoittain se katkeilee itsekseen, joten puserossa on paljon tavallista enemmän pääteltäviä lankoja, ja sitä hommaahan minä olen inhonnut aina.

Mutta tiedän vanhastaan, että jos nyt heitän työn odottamaan, se ei ikinä tule valmiiksi. Nyt en siis anna periksi!