lauantai 29. toukokuuta 2010

Sitä sun tätä

Tänään aamulla paistoi aurinko, pääsin kuvaamaan täydessä kukassa olevaa omenapuuta kunnon valossa. Se kyllä näyttää luonnossa paljon kauniimmalta, tietenkin. Sitten alkoikin pilvistyä, välillä satoi oikein kunnolla, taisivat nuo kukatkin vähän kärsiä.























Tein toisen tiskirätin edelleen Tennesseestä, nyt vähän pienemmillä puikoilla.


Earl Derr Biggersin Charlie Chan -dekkarit ovat kestäneet hyvin aikaa. Tämäkin Avaimeton talo on julkaistu ensi kerran vuonna 1925, mutta on edelleen viihdyttävää lukemista, siinä on juuri sopivasti "vanhan hyvän ajan" patinaa. Voisi sanoa että tämä on hienostunut dekkari - tapahtuu murha, mutta tyylikkäästi.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Eka tiskirätti

Aulin innoittamana aloin minäkin kokeilla tiskirättien tehtailua. Tämä ensimmäinen on tehty Tennesseestä. Käytännössä en ole sitä vielä kokeillut, saattaa olla ettei tämä ehkä ole niin hyvä kuin bambulanka, joka on todella mukava käyttää.

Malli on vähän erilainen kuin Aulilla, sillä sitä mallia ei silloin saanut netistä auki. Tämä malli löytyi osoitteesta http://sew-funky.blogspot.com/2008/05/windmill-dishcloth.html  Mallikertoja on kuusi.

Seuraavaksi ajattelin kuitenkin jatkaa Tennesseellä, voisi kokeilla vaikka parilla värillä.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Noora saa vetää ristin seinään - eli taas kälvii

Täytyy varmaan alkaa tarkistamaan omaa asennetta näihin tekeleisiin suhtautumisessa. Tämäkin oli (muka) varsinainen murheenkryyni alusta saakka. Liian iso, lanka ei riitä jne. Purkasinkin takakappaleen ja puolet etukappaleesta ja aloitin uudestaan, vaihdoin isommat puikot ja vähensin silmukoita, ajattelin että saan siten langan riittämään paremmin. Säästöä tuli siltä osin ehkä 40 g...

Kaiken kaikkiaan puseroon kului Novita Malibua 940 g, kun ohjeen mukaan sitä olisi pitänyt mennä n. 800 g. Ohje on Novitan Kevät 2006 -lehdestä.

Niin, puserostahan tuli sitten täydellinen, ja siitä saa Noora sen ristin seinään. Aikoi nimittäin tehdä sen sinä päivänä, kun olen kerrankin tyytyväinen johonkin valmiiseen työhön. Vielä tänään nimittäin ennen viimeisten saumojen ompelua löysin puserosta pelkästään moitittavaa.

Suosikkeihin kuuluu myös aivan samasta langasta aikaisemmin tekemäni malli. Siihenkin tosin harkitsen vielä hihojen muokkaamista, tein ne silloin "omasta päästä" noin lyhyet, ja ne voisivat olla vähän pidemmät ja kapeammat.

Niin ja vielä se, että kyllä tämä todellakin on minulle sopiva, vaikka näyttääkin tuossa kuvassa tosi solakalta. Neule on niin painavaa, että se valuu henkarissa tuollaiseksi.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Todellinen klassikko

Kun tajusin, etten olekaan koskaan lukenut Jane Austenin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (ainoastaan katsonut siitä tehdyn tv-sarjan n. 18 kertaa), oli aika paikata aukko sivistyksessä. Kirja on (siis jopa ilman Colin Firthia) aivan lumoava, hauska ja viihdyttävä. Kertakaikkiaan klassikko siis, vaikka siihen ei minun vakuutteluani enää tarvitakaan.

torstai 20. toukokuuta 2010

Taas Barcelona

Tuulen varjon ilmestymisen jälkeen markkinoille on tullut paljon samantyyppisiä romaaneja, Barcelona ja sen historia ovat tulleet muodikkaiksi.

Tässä Enrique Morielin kirjassa Ajattoman kaupungin varjot on hieman samanlainen tunnelma kuin Tuulen varjossa, mutta aivan samanlaista vaikutusta tämä ei saa aikaan (harva saa...).  Barcelonan historiaa käsitellään keskiajalta nykyaikaan, ja hieman poikkeuksellisesti (tosin vallitsevan vampyyribuumin aikana ei yllättäen) kertojana keskiajalta nykyaikaan on yksi ja sama henkilö, joka on itse kokenut kaiken. Samaan aikaan nykyajassa nuori historioitsija seuraa oman sukunsa vaiheita kaupungin historiassa.

Kirjassa on myös uskonnollinen aspekti, onhan kyseessä vahvasti katolinen maa, jossa inkvisitio vaikutti yli 350 vuotta. Hyvän ja Pahan ikiaikainen taistelu saa mielenkiintoisen selityksen, joka maailman tapahtumien valossa ei valitettavasti vaikutakaan kovin epäuskottavalta.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Alkulukujen yksinäisyys


On aina yhtä hienoa löytää kirja, joka on luettava yhtäjaksoisesti alusta loppuun, mahdollisimman vailla keskeytyksiä. Paolo Giordanon kirja Alkulukujen yksinäisyys vei mukanaan alusta lähtien. Tarina on surullinen, siinä ei juuri pilkahda toivoa paremmasta, mutta silti siinä on jotain erittäin kaunista, loppujen lopuksi myös paljon toivoa. 

Pahuuden kuvaus

Poimin tämän kirjan Andrew Taylorin kirjasta Kirjat jotka muuttivat maailmaa. Italianjuutalaisen Primo Levin kertomus Tällainenko on ihminen Auschwitzin keskitysleiristä on erikoinen lajissaan. Siinä ei tunteilla, asiat ja tapahtumat kerrotaan ikään kuin ulkopuolelta, kuin ne eivät olisikaan tapahtuneeet itselle. Silti - tai ehkä juuri siksi - tapahtumat ovat järkyttävän todellisia,  vaikka paikoitellen käsittämättömiä, mahdollisia vain noissa äärimmäisissä oloissa.

torstai 13. toukokuuta 2010

Viisi Camilleria

Luin aikaisemmin yhden Andrea Camillerin komisario Montalbano -dekkarin ja tykästyin sen verran, että kahmin kirjastosta kaikki muutkin hänen suomennetut kirjansa ja olen lukenut ne nyt putkeen. Harmi, että välistä puuttuu suomentamattomia kirjoja, sillä vaikka jokainen kirja onkin erillinen tarina, on mukana kuitenkin jonkinlainen jatkuvuus henkilöiden elämässä. Nämä nyt luetut ovat Viulun ääni, Veden muoto, Terrakottakoira, Eväsvoro ja Retki Tindariin. Osa tarinoista olivat tuttuja jo tv-sarjasta, mutta se ei haitannut lukemista.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Hauskaa vappua!

Vapun kunniaksi leivoin tosi pitkästä aikaa rinkeleitä. Paistoin oikein paistorasvassa, on ne vaan hyviä! Niina tuli juuri ja toi simaa, kohta päästään maistelemaan.


Andrew Taylorin Kirjat jotka muuttivat maailmaa kertoo lyhyesti 50 teoksesta, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet ihmisten ajatteluun ja muuttaneet asioita tavalla tai toisella. Teosten syntyajat vaihtelevat 700-luvulta eKr nykypäivään.


Totesin, että olen lukenut listalta vain neljä kirjaa, mutta lukulistalle tulivat kuitenkin vain Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo (osaan sen ulkoa vain tv-sarjasta), sekä Primo Levin Tällainenko on ihminen