perjantai 30. syyskuuta 2011

Harmittava takaisku

Nyt ei oikein tiedä olisiko enemmän mielissään vai harmissaan. Virkatun maton ohjeessa ilmoitettiin tarvittavan 2 kg puuvillakudetta. Minulla oli 3 kg ontelokudetta. Käytin nro 10 koukkua ohjeen 8:n sijaan. Valmiin maton halkaisijan piti olla 120 cm, tämä on nyt 123 cm, mutta ei valmis. Kuteen loppuessa jätin kaksi kierrosta virkkaamatta ja hyppäsin viimeiseen krs:een, joka tehdään kokonaan kiinteillä silmukoilla. Valitettavasti vain sekään ei vielä riittänyt, sillä kude riitti vain 2/3 ympäryksestä.

Nyt täytyy pähkäillä puranko vielä yhden kerroksen ja teen lopetuskierroksen, vai tilaanko kudetta kilon lisää.

Mallihan on kaikesta huolimatta valtavan kaunis, ja aion kyllä vielä tehdä toisen tällaisen, sitten on vain varattava 4 kg kudetta, ja tällä kertaa luonnonvalkoista.

Ohjeen olen saanut kopiona, se on julkaistu ainakin Kodin Pellervossa. Mallin on Lappajärven Värjäämölle suunnitellut Marja Rautiainen. Mukava sattuma oli, että juuri ennen kuin aloitin tätä mallia, olin hänen kanssaan sähköisessä kirjeenvaihdossa koskien Kauhavan Kangasaitan ovaalimaton mallia.

Pitäisiköhän sitä vain suosiolla mennä Kangasaitan sivulle tilailemaan lisää kudetta...

torstai 29. syyskuuta 2011

Edelleen hauskaa

Kun Erlend Loelta ilmestyy uutuus, on se ehdottomasti luettava. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa on tyypillistä Loe' a, älytön tarina erään perheen kriisistä. Tällä kertaa kyseessä on kuvaus miehen hurahtamisesta tv-kokki Nigella Lawsoniin. Mies kuvittelee pelastavansa Nigellan tämän idioottiaviomieheltä ja elättelee fantasioita heidän tapaamisestaan.

Samalla vaimo käy vieraissa eikä työ etene, vaikka kaikki mitä mies ajattelee, on teatteria. Näytelmien sijaan muistikirjoihin ilmestyy muutamia yksittäisiä, merkityksettömiä sanoja. Lapset ovat sentään jonkin verran järjissään.

Kirja koostuu suurimmaksi osaksi miehen ja vaimon lyhyistä, herkullisista sananvaihdoista. Erikoista kyllä, osa kirjasta on englantia, tosin melko yksinkertaista sanastoa joten siitä selviää kyllä vähäisemmälläkin taidolla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Jakku


Tämäkin jakku sai alkunsa kauniin värisestä 7 Veljestä -langasta, jota olin ostanut varastoon. Kaunis ja mielenkiintoinen malli löytyi Novitan Syksy 2010 -lehdestä.


Koska minulla on riittämiin liian isoja seiskaveikkaneuleita, tein tämän M-kokoisena. Mallin on tarkoituskin olla tuollainen avonainen (näin ainakin selitän itselleni...).

Hihojen pitäisi olla vajaamittaiset, mutta kun minulla on lyhyet kädet, ne ovat jotakuinkin täyspitkät.

Ruksasin tämän myös tuonne 'pitsineuleita'-osastoon, vaikka tämä onkin palmikkoneule, pinta on kuitenkin aika pitsimäistä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Virkkausta ja järkyttävä elämäntarina

Toinen ontelokudetyö on valmis, matto Niinalle ja Teemulle vessaan.

Ohje on myös Kauhavan Kangasaitan sivulta, mutta siinä oli sen verran virheitä, että työ jäi joksikin aikaa kesken. Otin yhteyttä Kangasaittaan, josta sain tekijältä pyydetyn, korjatun ohjeen. Siinäkin menivät vielä kierrosten silmukkamäärät vinksin vonksin, joten korjailin ohjetta omin päin. On tietysti mahdollista, että en osannut lukea ohjetta oikein ja sekaannus johtui siitä. Laskin kyllä silmukoita oikein Excelin kanssa, ja se oli kyllä minun kanssani samaa mieltä.

Matossa on kohollaan olevat ketjusilmukkaraidat, jotka tekevät matosta todella pehmeän kävellä. Koukku oli tällä kertaa kokoa 10, joten työ oli vähän kevyempi tehdä kuin kori, vaikka kyllä nyt jonkin verran kankeutta on sormissa. Silti niitä syyhyää päästä jatkamaan uudella mallilla!

Luin tänään myös Chil Rajchman kirjan Treblinkan viimeinen juutalainen. Aiheen tuntien tietää, ettei kyse ole mistään kevyestä tarinasta. Treblinka oli tuhoamisleiri, kaikki eloon jääneet tekivät työtä tämän leirin päämäärän saavuttamiseksi, eli käsittelivät uhreja heidän helvettinsä eri vaiheissa.

Rajchman kirjoitti kokemuksensa muistiin välittömästi tapahtumien jälkeen, pakomatkallaan leiriltä. Pako mahdollistui leirillä järjestetyn kapinan ansiosta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Puukori

Kori on virkattu Kauhavan Kangasaitan Lilli-ontelokuteesta 8 numeron koukulla. Varsinaisesti tekniikkaa ei voi kutsua virkkaamiseksi, se on enempi vääntöä, mutta nopeasti etenevä työ oli silti mukava tehdä.

Ohje on hieman suurennettu versio Kangasaitan ohjeesta.
Puut kuvausrekvisiittaa

Kori menee Niinan ja Teemun valkoharmaan takan viereen, toivottavasti kelpaa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Naisasiaa

Jari Tervon uutuus Layla on loistava kirja. Tervon tarina on yllätyksiä täynnä kuten aina, asiat eivät koskaan ole niin kuin ensin vaikuttaa.

Kirja ottaa kantaa naisten asemaan niin Suomessa kuin muuallakin. Paheksumme kulttuureja joissa naisia kohdellaan julmasti, mutta samoja asioita tapahtuu myös meillä, niitä vain kutsutaan eri nimellä. Naisten tasa-arvoinen kohtelu on edelleen utopia, vaikka me haluamme uskoa että tasa-arvo on jo saavutettu.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Viimeisin Läckberg

Pienessä Fjällbackan kylässä tapahtuu kyllä suhteettoman paljon murhia ja muita hämäriä tapahtumia. Vielä kummallisempaa on, että kirjan päähenkilöpari, poliisi Patrik ja kirjailija Erica, tuntevat useimmat uhrit. Se on tietysti selvääkin niin pienellä paikkakunnalla.

Joka tapauksessa Camilla Läckberg osaa luoda toimivan juonen ja pitää jännitystä yllä, niin myös tässä Merenneidossa. Ilmeiseltä vaikuttava ratkaisu ei osoittaudukaan oikeaksi vaan löytyy toinen, paljon oudompi selitys tapahtumille.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Huoneen muodonmuutos kahdessa illassa

Näin syksyllä iskee kaikenlaisia manioita, mainittakoon kirja-, luku-, sisustus- ja jopa siivousmania.

Niinan huone, joka myös vierashuoneena toimii, on jäänyt aika lailla oman onnensa nojaan, kun ovi on yleensä kiinni ja yöpyjiä harvoin. Sänky on ollut hankala petattava ja muutenkin järjestys ei paras mahdollinen.
Kun sain huoneessa olleen ison kirjoituspöydän myyntiin, alkoi muukin raivaus. Tässä kuvia ennen ja jälkeen.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Me kirjafriikit

Tässäpä todellinen kirjafriikki (tietenkin myönteisesti ilmaistu). Jacques Bonnet kertoo kirjassaan Kirjaston henget millaista on, kun kotikirjasto koostuu useista kymmenistä tuhansista kappaleista, tarkka luku ei käynyt ilmi. Ainoa paikka kotona jossa hänellä ei ole kirjoja on sängyn päällys, koska Bonnet on kuullut tarinan henkilöstä joka on kuollut kun oma kirjahylly kaatui päälle.

Minun tähän nähden todella vaatimaton hiukan alle 1300 kirjan kirjastoni alkoi tuntuakin tosi pieneltä, vaikka onhan siinäkin ollut eri vaiheissa miettimistä, mihin kirjat parhaiten sijoittuvat. Muutama muuttokin on niiden kanssa tullut suoritettua. Tällä hetkellä kirjoja kotona ei ole minullakaan makuuhuoneessa, myös kodinhoitohuone taitaa olla kirjavapaata aluetta. Muualle niitä sitten riittääkin, esim. vessassa on pieni mutta laadukas kokoelma (erään sukulaisen mukaan paras vessavalikoima mihin hän on tutustunut ;-)

Bonnetin kirja vilisee viittauksia ja lainauksia lähinnä ranskankielisiin teoksiin. Koska en juuri sen kielialueen kirjallisuuteen ole kovin paljoa tutustunut, viittaukset jäävät merkityksettömiksi. Tämä teki lukemista hieman työlääksi, mutta sen korvasivat tarinat lukemattomien isojen kirjastojen omistajien "ongelmista" ja kuinka niistä selvittiin - esim. joku on hankkinut kirjastolle oman asunnon, kun koti on käynyt niille pieneksi.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Ullavalaista historiaa

Ullavalaiset isänmaan asialla : 1917-1918 1939-1945 : ullavalaisten tie isänmaan asialla vapaussodan, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan kautta Suomen itsenäisyyden turvaamisessa -kirjan ovat koonneet Vilho Uusi-Vähälä, Vilho Isoaho, Eino Niskala, Väinö Länttä, Antti Saari ja Leevi Partanen.

Kirjassa on matrikkeli ullavalaisista sotiin osallistuneista miehistä ja lotista. Lisäksi on aikalaismuisteluita sodan vaiheista.

Tuttuja nimiä ja kasvoja kirjassa on paljon; pappa, isä, äiti, sedät, tädit ja kummit muun muassa, ja tietysti kaikki lapsuudesta tutut naapurit.

Pitää näköjään tulla itse tarpeeksi vanhaksi jotta kiinnostuu juuristaan ja omasta historiasta. Valitettavasti sitten ei enää ole ketään joka itse nuo ajat muistaisi, mutta onneksi löytyy kuitenkin jälkipolvillekin siirtyneitä muistikuvia ja tällaisia teoksia aiheesta.