tiistai 27. marraskuuta 2012

Isänpäiväaskartelua

Tämä olkoon nyt virallinen perinne koska kyseessä oli jo toinen kerta, kun meillä askarrellaan sytykeruusuja isänpäivänä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2009, tänä vuonna oltiin isänpäivän vietossa viikko myöhässä.

Kuvissa eri vaiheet; taitetut ruusut, ruusut steariini-vesiliemessä ja valmiit ruusut.

   

 

Sasha

Vihreäsilmäinen karvakerä Sasha esiintyy kameralle. 
Keskellä hän on asettunut uudelle lempipaikalleen - joka tosin useimmiten on varattuna.

Ensimmäinen valmis


Tämä oli tämän syksyn ensimmäinen joulupallo. Tykkäsin tuosta mallista kovasti ja tein siksi ensimmäisenä. Tällä mallilla oli kirjassa tehty myös jotain musta-beigejä palloja, sopisivat ihan koristeeksi muulloinkin kuin jouluna.



Tässä taas on kuvanoton jälkeen purkutuomion saanut yritelmä tehdä palloja virkkaamalla. Tokihan se onnistuu jotenkin, esim. levennykset voi tehdä mallin mukaan, mutta kaikki kuviot eivät tällä tavoin onnistu. Tämäkin kuvio muuttui aivan joksikin muuksi koska virkkauskuvio jotenkin kallistuu oikealle. Lisäksi tekniikkana kirjovirkkaus tässä tapauksessa on valtavan paljon hitaampaa kuin neulominen.

Näiden jälkeen palloja on syntynyt varmaan parikymmentä, mutta langat ovat päättelemättä, höyrytys ja täyttäminen tekemättä. Siinä nyt ei valtavan kauan mene, yhdessä illassa saanee sen satsin valmiiksi. Ai, yksi on sentään valmis, pitääpä ottaa kuva ja lisätä tänne. Tämä ei ole Arnen & Carloksen malli vaan oma kokeilu, yksinkertainen raitamalli jossa halusin kokeilla kultalankaa. Tällaisessa raitamallissa se menee, kuviota tehdessä lanka osoittautui jonkin verran yhteistyöhaluttomaksi.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Blogi trimmattu


Lienee parasta pysytellä nyt vain täällä Bloggerin puolella ja antaa Vuodatuksen jäädä, sen verran työtä siirto tänne jälleen teetti. Tein siirtotiedoston Vuodatuksesta kahteen kertaan, se oli se helppo osuus. Ensimmäisellä kerralla kuvat puuttuivat, toisella kerralla olin palauttanut ne Vuodatukseen ja ne siirtyivät myös tänne. Sen jälkeen olen käynyt läpi kaikki kirjoitukset (tämä on nyt kirjoitus #367), muokkasin muuttuneet muotoilut ja poistin kaksoiskappaleet.Kaiken tämän jälkeen olisin kovin iloinen, jos Bloggeri pitäisi minun kuvistani ja teksteistäni tästä lähtien huolta, niin ettei uusiin suuriin operaatioihin tule enää tarvetta.

Olen käyttänyt aikaisemmin linkkejä Vuodatuksen sisällä kirjoituksesta toiseen. Niitä en täällä muuta, vaan ne johtavat edelleen ko. tekstiin Vuodatuksessa. Aion säilyttää vanhan blogin siellä sellaisenaan, kuka tietää vaikka joskus tulisi tarpeeseen. 

Ja nuo kuvat vain siksi, että kirjoitus ilman kuvia on tylsä.  Tosin kuvien käyttöä täällä pitää vielä harjoitella, niiden sijainti yms. on huomattavasti hankalampi määritellä kuin Vuodatuksessa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Se on nyt niin!

Että tästä päivästä lähtien uudet blogimerkintäni löytyvät tästä ympäristöstä. Twijgje.vuodatus.net on edelleen olemassa, mutta uusia päivityksiä sinne ei tule. 

Tämä on todella harmillista, en haluaisi käyttää aikaa uuden ympäristön luomiseen ja käytön opettelemiseen - ja taas kerran tekstien läpikäymiseen kuvien vuoksi. Vielä en edes ole löytänyt bloggerin kuva-arkistoa...

Sanataituri

SUNNUNTAI, 11. MARRASKUUTA 2012


Yritetäänpä uusiksi. Siirryin juuri tänne Bloggeriin, ja yritän nyt lisätä sen kuvan, jonka puuttuminen Vuodatuksesta aiheutti koko ruljanssin.
--------------------
Näyttäisi vaihteeksi, että Vuodatuksella on ongelmia kuvien kanssa. EI VOI OLLA TOTTA!!! Toki kaikki jo kertaalleen palautetut kuvat ovat tallella (paitsi profiilikuva), mutta uudet kuvat näyttävät oheisenlaiselta. 

Kuvassa pitäisi olla Stephen Fryn omaelämäkerran Koppava kloppi kuva. Kirjassa Fry kertoo elämästään 20-vuotiaaksi asti. Teksti on niin polveilevaa ja värikästä, että kaikkia kohtia en todistettavasti edes ymmärtänyt. Frysta on sanottu jotenkin, että hän on maailman parhaiten englantia puhuva henkilö. Sanat ovatkin hänen suuri rakkautensa.

Tässä elämäkerrassa ei hymistellä eikä kaunistella, vaan kerrotaan kaikki. Melkoinen kloppi Fry on ollutkin. Mikään vilpin laji ei ollut hänelle vierasta, ja lopulta hän jää kiinni ja joutuu viettämään aikaa tutkintavankeudessa. Tämä lienee ollut jonkinlainen käännekohta, jonka jälkeen elämä lähti kulkemaan parempaan suuntaan.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Joulun avaus!



Tänä vuonna aion olla ajoissa! Kun viime vuoden ensimmäinen ja ainoa joulupallo ehti valmistua Tapaninpäivänä, tänä vuonna palloja tulee olemaan vähintäänkin tarpeeksi joulun tullessa.
smiley
Vaatimaton tavoite on tehdä yksi jokaista kirjan mallia. Noh, niitä on 55 erilaista, joten ehkä en pidä kaikista...

Tässä samalla kuuntelen Jesse Kaikurannan uutta levyä. Kuulostaa hyvältä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Otin tänään Spotify Unlimited'in vitosella kuussa, ei ole ainakaan mainoksia eikä tuntirajaa kuuntelulle.

perjantai 2. marraskuuta 2012

520 kuvaa


Tämä toukokuussa 2009 otettu kuva juhlistakoon tilannetta, se on tämän blogin 520. kuva. Satun tietämään sen, koska olen juuri saanut palautettua kaikki kadonneet kuvat takaisin omiin kirjoituksiinsa. Jatkossa toivoisin todella hartaasti, että myös Vuodatus.net pystyy minun kuvani säilyttämään. Hieman hakusassa ne osaksi olivat, ulkoinen kiintolevy ja vanhan pöytäkoneen kovalevy olivat lopuksi apuna. Kaiken palauttaminen taisi kestää 3-4 kuukautta.
Kun Vuodatus kaatumisensa jälkeen palasi toimintaan, meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää blogi Bloggeriin. Tein sen, mutta eiväthän ne kuvat tietenkään sielläkään ole, tekstit kuitenkin. Tältä se näyttää tällä hetkellä, eikä päivityksiä sinne ole sen kummemmin tulossa. (No, tähän korjaus 11.11.2012. Täällä ollaan!)

Kummaa taikaa

PERJANTAI, 2. MARRASKUUTA 2012

Kyllä näissä Juha Itkosen kirjoissa jotain kummaa taikaa on. Hänen ensimmäisensä, Myöhempien aikojen pyhiä, kummastutti ensin aihevalinnallaan. Kaksi nuorta mormonimiestä, David ja Mark, on lähetetty Suomeen suorittamaan kahden vuoden lähetysvelvollisuuttaan. He asettuvat pieneen kaupunkiin ja lähtevät valloittamaan sitä pyörillään. Paitsi että ovet aukeavat heille melko huonosti.

(Tulossa tavoistani poiketen myös pienoinen juonipaljastus, joten ei kannata lukea jos haluaa itse lukea tämän kirjan.)

Kirjan alku ei edes innostanut lukemaan, mutta sitten kun sen ääreen asettui, olikin taas luettava loppuun saakka kerralla. David on parin heikko lenkki, elämässään jo kaiken rakkaan menettänyt, hukassa oleva nuori mies, jolle voimakas usko ja seurakuntakaan ei pysty antamaan kotia. Hän on pahoillaan kaikesta, pyytää Jumalalta anteeksi kaikkea. Ei-mormonista heidän elämänsä jo sinällään tuntuu kovin vaikealta, kun lähes kaikki tuntuu olevan kiellettyä. Mutta ennen kaikkea lukijan sydän kärsii Davidin puolesta.

Kärsimys jatkui läpi kirjan lähes pakahduttavana, niin kovasti toivoin Davidin elämään jotain pelastavaa tekijää. Ja kun se sitten - viimeisellä sivulla - löytyi, purskahdin itsekin helpottuneeseen itkuun. Niin kovaa latausta harva kirjailija pystyy teoksessaan luomaan.

Hieno kirja, hienoa tekstiä josta oli otettava talteen muutama sattuva sitaattikin. Niistä ei enempää, osuivatpahan vain tähän omaan elämäntilanteeseen jotenkin.

torstai 1. marraskuuta 2012

Pitsijakku

Tein aikaisemmin tästä samasta langasta hihattoman tunikan. Esito virkkuulanka oli niin miellyttävä virkata ja kun lankaa jäi reilusti, aloitin tämän Novitan mallin. Lanka loppui kesken kun toinen hiha vielä puuttui, eikä sitä ollut enää Kauhavallakaan. Muutaman viikon odotuksen jälkeen  lankaa taas sai Kangasaitasta.

Vietän pyjamailtaa enkä millään jaksanut alkaa pukeutumaan mannekeerausta varten, siispä kuva vain tässä lattialla, toinen kuva reunuksen ananaskuviosta.