perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tagliatelle con ragú alla bolognese

Eli vapaasti käännettynä nauhamakaronia jauhelihakastikkeen kera, ja sitä meillä syödään tänään. 

Tämäkin on tuliainen Roomasta, nätti laatikollinen pastaohjeita italiaksi. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme, sillä sain kivan rasian ja voin opetella sekä italiaa että italialaista ruoanlaittoa. Ruoka siellä oli niin hyvää, että haluaisin tietää mikä on sen salaisuus. 


Sanakirja.org'in ja Google kääntäjän avulla alkoi selvitä jotain. Ohjeessa ilmoitettiin ensin pastan ainekset - siis taikinan. 300 g jauhoja, 3 munaa ja suolaa. Tehdään kiinteä taikina, kaulitaan ja leikataan suikaleet, jotka keitetään vedessä ja tarjotaan tämän soosin kanssa. Siispä toin durumvehnää ja aion kokeilla. Nooran mielestä pitäisi ehdottomasti olla pastakone, mutta menköön tämä kokeilu nyt vain kaulimen avulla. Varalta on pussillinen tagliatellia, jos menee aivan pieleen. 

Kastikkeen ainekset ovat Jauheliha, pekoni, sipuli, porkkana, selleri, tomaattipyre, punaviini, lihaliemi, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aineksissa ei ole siis sinänsä mitään outoa, mutta outoa ainakin minulle on, että tätä kaikkea keitellään sitten noin kaksi tuntia, tarvittaessa lisätään lihalientä. 

Ihan mitään pikaruokaa tämä siis ei ole, mutta heillä ovatkin ruokailutavat aivan toista kuin meillä, illallinen saattaa kestää 2-4 tuntia. Siellä ollessamme nautimme yleensä vain yhden ruokalajin aterian viineineen, kerran otimme pasta- ja liha-annokset. Syömistä riitti kaikissa annoksissa, ja myöhäinen ajankohta ruokailulle sai mielestäni myös loogisen selityksen - sen jälkeen ei jaksa enää mitään muuta kuin heittäytyä selälleen! 

Lisään tähän myöhemmin arvostelun kun ateria on syöty.

Tältä soosi näytti pannulla...


... ja tältä itse "leivotun" pastan päällä. 
Ikävä puolihan tässä on se, että vaikka kuva olisi kuinka hyvä, tuoksua tai makua siihen ei vain voi sisällyttää, ja ne ovat tässä kyllä ne oleelliset tekijät, varsinkin viimeksi mainittu. Pasta menetti jonkin verran tyylipisteitä ulkonäöstä, ei se kaulimalla niin helppoa ollut, mutta odotin jopa suurempaa epäonnistumista. Maku sen sijaan oli huomattavasti parempi kuin pussista otetulla pastalla (tai ainakin tuntui siltä sen tekemisen vaatineen vaivannäön jälkeen). Kastike sulasi suuhun, pitkään keittamiselle on hyvä syy. Kerrassaan herkullista siis kaiken kaikkiaan!

Tuliaisia

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Olen aina rakastanut pieniä huonekaluja ja nukkekoteja, vaikka itsellä sellaista ei ole koskaan ollut. Tyttöjen Lundby tosin on tallessa, mutta en ole siihen harrastukseen kuitenkaan ryhtynyt, aika tuntuu kuluvan ilmankin...

Roomalaisella katukauppiaalla Piazza del Popolon kupeessa sattui kuitenkin olemaan myynnissä kirjojen ohella muutama erittäin pölyisessä laatikossa oleva huonekalu. Parilla eurolla sain ne mukaan, ja vieläkin ihmettelen, miksi jätin sen yhden lipaston? Lamput löytyivät Lundbystä, joka näytti aivan oikein siltä kuin muutossa olisi jätetty kaikki käyttökelvoton jälkeen, näistä lampuistakin on molemmista kupu irti. 


Peltirasiassa taas toin työpaikalle perinteiset keksituliaiset, nämä olivat "Amaretti". Nimestä olisi voinut päätellä, että kyseessä olivat karvasmantelikeksit, joten itselle ne eivät maistuneet. Rakenne oli hyvin kevyt, taisi olla melkein marenkia, karvasmantelin maku todella voimakas. Nämä ovat ilmeisesti jotain tyypillisesti italialaista. Purkki on kuitenkin komea ja aika isokin, mahtuisi vaikka kilo sokeria tms.  

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Paljon yhteistä

Amanda Cross: 3213 heinäpaalia

Paula Gosling: Apinamurhien arvoitus

On kovin hämmentävää, kun satunnaisesti peräkkäin luettavaksi valitut kirjat muistuttavat kovasti toisiaan. Jälkimmäistä luettaessa ei lopulta voi olla aivan varma, tapahtuiko joku aikaisemmin tässä vai siinä ensin luetussa kirjassa.

Sekä Crossin että Goslingin kirjat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, vaikka tunnelma molemmissa on kovin englantilainen. Päähenkilöt ovat tekemisissä kirjallisuuden kanssa, molemmissa on kirjallisuuden professoreita ja kummassakin yksi professori, jonka suuri salaisuus on viihdekirjojen kirjoittaminen. Murhat ovat sentään erilaiset! 

Crossin kirjassa oli hauskaa sanailua, välillä liiankin näppärää jopa, kun taas Gosling oli kuivakampi, mitä nyt poliisit toisiaan vähän välillä nälvivät. Ihan laadukasta SaPo'a molemmat.

Keski-Pohjanmaan maakuntalapaset

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Taito-yhdistys on julkaissut kymmenen maakuntalapasten mallia, niistä ensimmäisenä nämä Keski-Pohjanmaan lapaset. Pitihän nämä kokeilla, kauniit kun ovat, vaikka lapaset eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini neuletöistä. En myöskään koskaan käytä lapasia (paitsi niitä yksiä paksuja tekoturkisvuorisia lumitöitä tehdessä). 

Tämä asiantila ei näiden tekemisen myötä muuttunut kummankaan osalta, sillä tosi epätoivoiseksi on tultava, jos en keksi mitään muuta tehtävää kuin lapaset, enkä myöskään edelleen osaa niitä käyttää. 

Värivalinta on oma koska tuota Esito-huopalankaa edelleen jäi. Alkuperäinen väritys on harmaa, toinen vaihtoehto taisi olla pinkki-vihreä. Ohje oli Suuri Käsityökerho -lehdessä.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Matto vessaan

Tästä vessanmatosta voi sanoa, että se valmistui ohjeesta huolimatta. Olen ennenkin kamppaillut näiden Kangasaitan ohjeiden kanssa, mutta sain silloin apua sen mallin suunnittelijalta suoraan, kiitos! Olen aikaisemmin tehnyt yhden tällaisen kohoraitamaton, mutta siitä on sen verran aikaa, etten muistanut miten kuvio saadaan aikaiseksi. Kun sitten aikani menin läpi ohjeessa olevien erimallisten mattojen ohjeita, muistin kuinka kohoraita saadaan aikaiseksi (ohjeessa sitä ei kuitenkaan suoraan sanottu). Kun sitten unohdin kokonaan ohjeen, aloin viimein päästä vauhtiin purettuani ensin 2-3 aloitusta.

Jos haluaa tällaisen tehdä, niin tässä vähän perusohjetta, aloituksen voi katsoa alkuperäisestä ohjeesta. Pylväskerrokset tehdään niin, että suorille sivuille tulee aina kaksi pylvästä lisää, kun nurkissa tehdään edellisen krs:n kolmeen ks:aan aina "2 p samaan, 3 kjs, jätä väliin yksi ks, 2 p samaan". Pylväät otetaan kiinni edellisen ks-kerroksen "juuresta", jolloin ks-krs jää koholle (eli kun kiinteät silmukat virkataan pylväskerroksen takareunaan, seuraava pylväskerros virkataan sen etureunaan. Työ käännetään (aina joka krs:n jälkeen) ja tehdään kiinteä silmukka -krs niin, että silmukat otetaan pylväskrs:n silmukoiden takareunasta, 1 ks jokaiseen pylvääseen ja nurkan kjs:aan.  Tai näin minä tämän ymmärsin, saattaa olla ihan yhtä vaikea ohje kuin alkuperäinenkin.

Kun matto oli jo valmis, huomasin Kangasaitan sivulla tämän ohjeen, jossa olisi ollut kiva pitsireunus, en kuitenkaan ruvennut omaani enää muuttamaan. Sen sijaan mielenkiintoista oli, miten tässä oli nuo kohoraidat neuvottu tekemään. Kuvasta päätellen ne on kuitenkin tehty juuri samoin kuin minäkin ne tein.

Niin ja materiaali oli Esteri-ontelokude, joka liukkautensa ansiosta oli mukava virkata. Koukku nro 8 passasi minulle.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Matka Roomaan, toinen päivä 13.3.2013

(Kaikki kuvat aukeavat klikkaamalla suuremmiksi.)

Keskiviikkona 13.3. lähdimme liikkeelle sateessa, sitä kestikin sitten koko päivän.  Onneksi loppuviikko oli poutaista, viimeisenä päivänä taisi tulla uudelleen sateenvarjo  tarpeeseen. 

Melkein hotellin kulman takana aukeaa Piazza Venezia, jonka päätyä hallitsee Rooman ehkä näkyvin maamerkki, Viktor Emanuel II:n muistomerkki, toiselta nimeltään  Altare della Patria eli Isänmaan alttari. Tämä rakennelma todella näkyi kaupungin joka kolkkaan. Piazza Venezialla on myös eräs kaupungin liikenteen solmukohdista, ja sen kyllä huomasi, kadun ylityksessä sai olla tavallista varovaisempi.
Aukion reunalla sijaitsee myös tämä Palazzo Venezia, jonka parvekkeelta Mussolini piti puheita kansalaisilleen. 
Toisellakin puolella on palatsi, Palazzo delle Assicurazioni Generali. Takana oikealla näkyy 
Santa Maria di Loreton kirkko.
Mikä pettymys, ei täältä saanutkaan lankoja! Novita on tietenkin italiaa ja tarkoittaa uutista tai uutuutta.
Tästä kuvasta vain tykkään, tuo heijastus on kiva. Kirkko on Chiesa Nuova, Uusi Kirkko, 
toiselta nimeltään Santa Maria in Vallicella.
Matkalla Vatikaaniin ylitimme Tiberin tätä nimetöntä siltaa pitkin. Päivä oli niin harmaa, että laitan tästä oikealla näkyvästä Castel Sant'Angelosta parempia kuvia myöhemmin. Tiberin vesi ole jotensakin mielenkiintoisen väristä.
Näitä kaivoja näkyi siellä täällä, vesi on juomakelpoista ja ihmiset täyttivät näistä vesipullojaan.
Pietarinkirkko ja sen komeaa pylväikköä.

Jumala on kaiken suoja :-)

Tässä sitten annetaan haastattelua Saksan TV:lle, kanava taisi olla ZDF ja aiheena tietenkin menossa oleva paavin vaali ja mahdolliset toiveeni uuden paavin suhteen. Pekka ehti videoida tapauksen omalla kamerallaan, tämä kuva on siitä kaapattu.


Sieltähän sitä savua sitten tulee, 13.3.2013 klo 11.40. Väri vain on musta, valkoista olisi ollut näkyvissä samana iltana.
Pietarinkirkon sisäänkäynti, aika pramea eteiseksi. Katto oli täälläkin komea.
Onhan se kupoli aivan valtavan kaunis. Kiipeämään emme kuitenkaan lähteneet, hissikyydin jälkeen olisi ollut vielä 330 porrasta kiivettävänä kupolin ulko- ja sisäkaton välissä, ei kiitos.
Minä niin tykkään noista pylväistä ja kaarista, nämä ovat Pietarinkirkon aukiota reunustavasta pylväskäytävästä
Tämän Biblioteca Angelican löysin netistä ennen matkaa. Tämä v. 1604 perustettu kirjasto toimii edelleen yleisenä kirjastona. Jos saisin vaihtaa elämän, niin haluaisin olla se, joka istuu tuossa tutkimassa jotain...
Yksi kaupungin yli 300 suihkulähteestä, Berninin suunnittelema Fontana dei Quattro Fiumi eli neljän joen suihkulähde joka sijaitsee Piazza Navonalla.
Illalla sitten hotellihuoneessa katsoimme suoraa lähetystä Vatikaanista, uusi paavi on 
Jorge Mario Bergoglio, hän valitsi nimekseen Fransiscus I.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Matka Roomaan, ensimmäinen päivä 12.3.2013



Lähdimme matkaan junalla Kokkolasta yhdeksän maissa. Kun sää junasta katsoen näytti tältä, tuntui ajatus matkasta edes vähän etelämmäksi tosi hyvältä.


 


Junassa orientoitumista aiheeseen iltapäivälehden paavinvaalia koskevien kirjoitusten ja pikakielikurssin avulla. 



Lunta näkyi seuraavankin kulkuneuvon ikkunoista, mutta jotenkin noin alppien kuorrutuksena nähtynä sekin on siedettävämpää.

Ja tämä oli sitten Finnairin käsitys lounaasta. Tosin tämä oli se parempi versio, paluumatkalla tarjottiin juusto-kinkkusämpylä. Kuvassa vasemmalla oleva keltainen möhkäle arvuutti koostumustaan kauan, ihan varma en ole vieläkään mutta luulen, että se oli jonkinlainen munakas, sisällä ehkä perunaa? Kaikki muu paitsi suolakurkut maistuivat samalta.

Perillä Roomassa olimme illalla seitsemän aikoihn. hotelli Pace Helvezia Via IV Novembre 104:ssä tarjosi ensinäkemältä kutsuvan lepopaikan päivän matkan jälkeen. Uskonto on täällä kaikkialla läsnä, kuten sängyn yläpuolella olevasta kuvasta käy ilmi.  Hotellin portaikossa oli viehättävän vanhanaikainen tunnelma.

Ensimmäisen aterian nautimme melko myöhään ravintola Bibossa osoitteessa Piazza Santi Apostoli, 58, melkein hotellin vieressä. Ruoka oli calzone, taitettu pizza jonka sisällä kinkkua, mozzarellaa ja munaa. Ei mitenkään kovin erikoinen ateria, mutta toki hyvää ja tuli tarpeeseen. 

torstai 7. maaliskuuta 2013

Pikalukua

Graham Greene'n Ahneiden pidot oli nopeasti luettu pienoisromaani. Erikoisen aiheensa takia se kiinnosti koko ajan, vaikka lopulta mitään kauhean järkyttävää ei tapahtunutkaan, surullista kyllä. 

Kertomuksen vihattu rikas mies järjestää kutsuja "ystävilleen" voidakseen nöyryyttää heitä - ja sitten lahjoittaa heille arvokkaita palkintoja. Hän haluaa tällä todistaa, että rikkaat ovat ahneudessaan valmiit nöyryyttämään itsensä hyvinkin pitkälle. Ajatus rikkaiden ihmisten ahneudesta ei tuntunut vieraalta, vaikka se ehkä kuitenkin on vain jonkinlainen kateellinen väärinkäsitys.  

Siitä onkin aikaa, kun on tullut luettua kirja alusta loppuun yhdeltä istumalta, mutta sitä voisi kyllä enemmänkin harrastaa, on tahtonut viime aikoina vähän venähtää turhan pitkäksi nuo lukuajat. 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Uskomaton tarina

Yann Martel'in Piin elämä tuli tietoisuuteen tammikuun Helsingin reissulla elokuvateatterin mainoksista. Rautatieaseman kirjakioskista sitten lähti mukaan tämä keltainen pokkari.

Kirjassa oli muutama ajatushelmi, joihin palasin uudelleenkin, jo niidenkin perusteella kirja on hyvä. Tarinoita on oikeastaan kolme. Alun kertomus Piin elämästä ennen matkaa ja onnettomuutta on mielenkiintoinen ja hauska kertomus nuoren intialaispojan turvallisesta elämästä. Haaksirikkouneena oleminen samassa veneessä bengalintiikerin kanssa Tyynellä valtamerellä on se uskomaton tarina, ja toinen samanlainen on lopun kakkosversio tapahtuneesta. 

Elokuva esitetään Kaustisellakin piakkoin, pitänee mennä katsomaan miten kirja on valkokankaalle viety.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Sukkaa kerrakseen

Penrose-peitteen jäljiltä jäi Esito-huopalankaa, ja sille löytyi Kauhavan kangasaitan sivulta säärystimien ohje. Lisäsin terät ja Peppi Pitkätossu -sukat olivat kohta valmiit. Varsi yltää reilusti polveen, näissä ei todella tule vilu! Lankaa jäi vieläkin sen verran, että aloitin seuraavaksi Keski-Pohjanmaan maakuntalapasia. 

Käytin näihin puisia nro 3,5 neliönmallisia sukkapuikkoja, ja jälki on selvästi tasaisempaa kuin tavallisilla sukkapuikoilla. Neliöpuikot ovat kuulemma myös nivelystävällisemmät. Niitä näyttäisi olevan saatavana myös pyöröpuikkoina, joten seuraavat puikkohankinnat ovat sitten vissiin kanttiset pyöröt.