tiistai 16. huhtikuuta 2013

Taiteilijan omakuva

James Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta

Tästä Joycen omaelämäkerrallisesta romaanista jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen huikea kuvaus helvetistä, sen fyysisistä ja henkisistä kauhuista, samoin kuin siihen liittyvä ikuisuuden kuvaus. Ei ihme, että nuorukainen Stephen Dedalus tämän kirjaimellisesti tulikivenkatkuisen kuvauksen kuultuaan tulee synnintuntoon ja päättää muuttaa elämänsä. Tämä tuli jo lukijankin mieleen!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen Joyce

James Joyce: Dublinilaisia (novelleja)

Kun James Joycen tuotanto alkoi tulla tietoisuuteen usealta eri taholta, ajattelin että voisi olla aika tutustua tähän kovasti arvostettuun kirjailijaan. Odysseys / Ulysses oli lainassa ja sitä odotellessa lainasin tämän Dublinilaisia ja seuraavana lukemista odottavan Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.


Mielestäni erikoisinta näissä jo v. 1907 valmistuneen kirjan tarinoissa on se, että ne ovat edelleen niin nykyaikaisia, tai oikeastaan ajattomia. Kai se on niin, ettei ihminen mihinkään muutu vaikka maailma muuttuukin sadassa vuodessa. Joyce on syntynyt vuonna 1882, samana vuonna kuin isän äiti, sillä tavoin ajateltuna hän ei niin vanhalta edes tunnukaan, vaan on "aikalainen". Tämän yhdenkin lukukokemuksen perusteella voi hyvin ymmärtää, miksi hän on niin arvostettu kirjailija.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kirjallisuuspiirin keskellä

Sylvia Beach: Shakespeare & Company

Amerikkalainen Sylvia Beach muutti Pariisiin ja perusti sinne vuonna 1919 lainakirjaston ja kirjakaupan nimeltä Shakespeare & Company. Hän myi ja lainasi englanninkielistä kirjallisuutta, ja kirjakaupasta tulikin Pariisin englanninkielisten kirjailijoiden kokoontumispaikka. James Joyce ja monet muut ilmoittivat kirjakaupan osoitteekseen Pariisissa. Beachin ystäviin kuuluivat mm. D. H. Lawrence, Ernest Hemingway, Ezra Pound, T. S. Eliot, Valery Larbaud, Thornton Wilder, André Gide, Leon-Paul Fargue, George Antheil, Robert McAlmon, Gertrude Stein, Stephen Benet, Aleister Crowley, Harry Crosby, Caresse Crosby, John Quinn, Berenice Abbott, Man Ray, ja monia muita. Hän oli Pariisin kirjailipiirien todellisessa keskipisteessä 1920 - -40 -lukujen välisenä aikana. Beach kustansi James Joycen Odysseyksen ja toimi vuosia Joycen apuna julkaisuasioissa. Kirjakauppa sijaitsi osoitteessa 12 rue de l'Odéon Seinen itärannalla vuodesta 1922 aina vuoteen 1940 asti. 


Nykyisin samaa nimeä kantaa George Whitmanin v. 1951 perustama kirjakauppa Seinen rannalla, vastapäätä Notre Damea osoitteessa 37 Rue de la Bûcherie. Whitman otti tämän nimen kaupalleen vuonna 1964 kunnioittaakseen kaksi vuotta aiemmin kuolleen Sylvia Beachin muistoa.  Nykyään kaupan omistaja on Whitmanin tytär Sylvia Beach Whitman.


Kuvat vierailusta kauppaan 25.3.2011.

Loppuihan se viimein

Baktushuivin etu on siinä, että siihen on hyvä käyttää jätelangat. Tässä tapauksessa homma oli tieteellisen tarkkaa: vaaleaa lankaa jäljellä 66 g, punaruskeaa 40 g ja ruskeaa 13 g. Näistä sain raidoituksen suhteen eli 10 / 6 / 2 krs.  Lopputulos eli langan riittävyys näkyy pikkukuvassa, siinä on kaikki mitä jäljelle jäi :-) Virkkasin vielä yläreunaan kerroksen kiinteillä silmukoilla piilottaakseni lankojen juoksun reunaa pitkin. Siinä vaalea lanka riitti puoleen väliin, punaruskeaa jäi 10 cm pätkä. Mitähän tuosta ruskeasta vielä saisi.... ?

En ole koskaan tainnut tehdä yhdestä ja samasta langasta näin monta työtä kuin tästä Esito-huopalangasta, tässä kaikki vielä rivissä:

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Lankaa riittää vieläkin

Kauhavan Kangasaitan Esito-huopalankaa jäi vielä tämänkin työn jälkeen, tarkkaan ottaen 122 g. Tulisikohan siitä pitsibaktus? Lanka on joka tapauksessa todella riittoisaa, näihin sitä kului 40 g.

Nämä ranteenlämmittimet syntyivät tarpeeseen, kun lomalta palattua työhuoneen lämmitys ei toiminut ja sormet olivat siniset kylmästä. Töissä saattaa silloin tällöin olla vähän vilpoista, joten näille tulee käyttöä. Malli omasta päästä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Erilainen Amerikka

E.L.Doctorow: Danielin kirja

Kirja kertoo fiktiivisen version Ethel ja Julius Rosenbergia tarinasta. Heitä syytettiin vakoilusta ja tuomittiin kuolemaan USA:ssa vuonna 1953. 

Kirjassa perheen nimi on Isaacson ja tarina kerrotaan perheen pojan Danielin kautta. Perheellä on myös toinen lapsi, nuorempi tytär Susan. Kumpikaan ei selvinnyt tapahtumista kovin hyvin, Daniel vähän paremmin mutta ongelmatonta hänenkään elämästään ei tullut. Lapsen näkökulma kirjassa saa tapahtumat näyttämään hyvin epäoikeudenmukaisilta, mutta totuus niistä ei tule ehkä koskaan selviämään.