Mitäpä sitä näin lomalla turhia jarruttelemaan - kun luetuttaa niin silloin luetaan. Varsinkin kun 12 asteen lämpötila ja tuulen mukana tuleva kaatosade tekevät minkäänlaisen ulkoilmaelämän mahdottomaksi.
Olenhan minä katsonut pari elokuvaakin toki tänään, Yön ritarin ja Liisa Ihmemaassa, satulinjalla siis. Ja vähän virkkaustakin on siinä samalla syntynyt, vaikka tuo lankasyöppö tyynynpäällinen etenee kovin hitaasti, ehkä kolmasosa valmis kahden päivän jälkeen. Nyt jo tiedän että käyttämäni jämälanka loppuu kesken.
Tämä oli parempi Nesser kuin edellinen, mukana tyypillistä huumoriakin - varmaan sitä poliisihuumoria sitten. Tarinassa sinänsä ei toki ollut mitään huvittavaa, päinvastoin jälleen oli kyseessä sukupolvien takainen tragedia, joka kosketti lopulta monia perheitä.
Kolme olisi tällä erää vielä Nessereitä kotona lainassa lukematta sekä yksi oma, joten eiköhän tässä pari sadepäivää mene vielä ihan mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti