lauantai 30. marraskuuta 2013

Hyvä lukuromaani

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Sirkus on aihe, joka ei ole koskaan minua kiinnostanut millään lailla, kun se taas joillekin voi olla suuri intohimo. Tätä kirjaa on kovasti kehuttu unohtumattomana lukuelämyksenä, joten viimein minäkin siihen kuitenkin tartuin. Sirkus sinänsä ei tullut sen lähemmäksi, mutta kirja oli hyvä. Kesti tosin lukea aika pitkään ennenkuin innostuin, tai vain huomasin tarinan imaisseen mukaansa. Taisin lukea kirjan aika lailla "yhtä kyytiä", mitä nyt sähköpostia tai Facebookia vilkaisin välillä.


Kuvaus 30-luvun sirkusmaailmasta Yhdysvalloissa on varmaankin todenmukainen. Se ei todellakaan ollut mikään unelmamaailma, vaan jopa rankempi kuin voisi edes kuvitella. Päähenkilö on erittäin sympaattinen, sekä muistelmissaan että nykytilassaan vanhana miehenä.

Tätä kirjaa voi kyllä suositella, piti sitten sirkuksesta tai ei.

P.S. Miksikähän sanotaan "lukuromaani"? Onko muunlaisia romaaneja olemassa? Katseluromaani? Hypistelyromaani? Lasianalusromaani? 

torstai 28. marraskuuta 2013

Kunnon naurut


Markus Kajo: Kettusen vii kuudes aisti

Jälleen kerran ihmettelen, miksi en lue enemmän huumoripitoisia kirjoja. Niistä tulee todella hyvä olo pitkäksi aikaa, puhumattakaan kunnon röhönaurun hyväätekevästä kertavaikutuksesta silloin, kun sanat osuvat kunnolla kohdilleen. Markus Kajo nyt vain on armoitettu sanataituri, sanoilla kikkailija, ja minä satun pitämään sellaisesta kikkailusta. Kajon pohdiskelut ovat niin outoja, ettei oma mielikuvitus ikinä sellaista saisi aikaan - vaikka outouksia sielläkin kyllä syntyy. Huumori on ihana lahja elämässä, kiitos siitä!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Brunettin tutkimuksia alkuperäismuodossaan


Donna Leon: Turvasatama

Jälleen kerran olisin voinut vannoa lukeneeni useammankin Donna Leonin kirjan, mutta kyllä tämä varmaankin oli ensimmäinen. Sen sijaan hänen henkilönsä ja maailmansa ovat sitäkin tutumpia televisiosta. Saksalaiset ovat tehneet Guido Brunettin tutkimuksista laadukkaan tv-sarjan. Ihmettelin, miksi italialaiset eivät ole sarjaa tehneet, se on kuitenkin kuvattu kirjojen tapahtumapaikalla Venetsiassa. Ehkä syynä on se, että amerikkalainen Leon ei ole antanut lupaa kääntää kirjojaan italiaksi, koska haluaa asua maassa tuntemattomana. Monelle muulle kielelle niitä kyllä on käännetty.


Oli mukava huomata, että elokuvat noudattavat kirjojen alkuperäistä henkeä hyvinkin hienovaraisesti. Henkilöt olivat kuin vanhoja tuttuja. Mukana on Italian yhteiskunnan tilan arviointia ja Leon tuntuu tuntevan kolmekymmentä vuotta kotimaanaan olleen maan ominaispiirteet hyvin. Hän myös kirjoittaa miellyttävää tekstiä, ei aina edes kovin helppoa pohdintoineen, mutta mukavaa lukea. Sitäpaitsi sen jälkeen kun näin televisiosta hänestä tehdyn henkilökuvan, olen ollut suuri ihailija. Hän kirjoittaa kirjansa Venetsian ulkopuolella olevassa huvilassaan, puutarhaan avoimen ikkunan äärellä - voiko olla mitään idyllisempää?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kännykälle suojaa

Ikinä ei minkään työn tekeminen ole ottanut näin lujille kuin tämä kukonaskelkuvioinen kotelo iPhonelle! Menetin jo luvun, kuinka monesti aloitin työn uudestaan, tein pari senttiä ja purkasin taas. Jossain vaiheessa otin jo uudet langat käyttöön monessa purkaamisessa nuhjautuneen tilalle.
Olin aikaisemmin tehnyt samasta langasta (Esito puuvillalanka) tuon yksivärisen kotelon nokialaiselle, ja se on osoittautunut käytössä käteväksi, suojelee puhelinta ja puhdistaa näytön mennen tullen. Idean kukonaskelkuvioon sain nettiä selatessa, siellä oli tehty neulomalla tuo kuvio, yksinkertainen mutta mukavan näköinen.
Vaikka otin kuvion netistä ja vaikka joku varmaan on tällaisen mallin tehnyt ennenkin, voin väittää sitä omaksi malliksi sillä perusteella, että jouduin tekemään miljoona aloitusta jotta sain kuviot ja koon oikein. Siltikin valmis kotelo olisi saanut olla aavistuksen löysempi, mutta toimii näinkin.

Kevyttä asiaa

Roope Lipasti: Perunkirjoitus

Roope Lipasti on tullut tutuksi Kotivinkin kolumnistina. Kun on aikaa, jätän hänen pakinansa sokeriksi pohjalle ja jos luen lehteä vaikka odotushuoneessa, luen sen ensin ettei vaan jää lukematta. Lipasti näkee tutut arkipäivän asiat mielenkiintoisella tavalla, saa ajattelemaan elämää jotenkin uudelta kantilta.

Veljesten matka isoisäpuolen perunkirjoitukseen vie heidät lähemmäksi toisiaan ja myös elämän peruskysymyksiä, sukulaisuutta ja vanhemmuutta. Sävy on turvallinen ja lämmin, tietää heti että ei tässä mitenkään kovin huonosti voi käydä.

Lipastin kirjoja on tuossa kirjastopinossa vielä pari odottamassa, taidanpa lukea nekin, koska kirjoja, jotka tuovat hyvän mielen, ei ole koskaan liikaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kaukana mukavuusalueelta

Jo viime kerralla joogatunnilla olisi ollut tarpeen 'bolster' eli tukityyny. Kokeilin käyttää makuupussia suojapusseineen, mutta se oli liian paksu, lyhyt ja kova. Siispä penkomaan vuosien varrella kertyneitä varastoja ja hommiin! Kaikki 'ainesosat' löytyivät kotoa, joten säästin ainakin 57 € joka oli eräässä nettikaupassa tällaisen tyynyn hinta. (Lainasin ko. sivulta mitat tyynylle, kiitosta vaan. Halkaisija on 23 cm ja pituus 62 cm.) Pari tuntia hommaan meni, joten ihan kelpo tuntipalkan siitä sai. Vähän muhkuraiseltahan se näyttää, mutta on luultavasti aika passeli käyttötarkoitukseensa.
Minulla olisi jopa ollut sininen vetoketju, mutta se oli sellainen hieno piilovetoketju, täytyy antaa se joskus jollekin joka vaatteita ompelee. Tämä punainen on sopiva piristys. Käytin myös punaista alulankaa, kun sininen loppui ja puolalla oli sopivasti punaista valmiina, heh. Yksityiskohtiin täytyy kiinnittää huomiota! Tyynyssä on myös kantokahva.
Yritin ensin huonolla menestyksellä käyttää täytteenä paria vanhaa tyynyä rullattuna. Sitten palasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja tungin pussiin yhden 70x70 cm tyynyn täytteet. Toinen sellainen odottaa vielä varastossa tarpeettomana, jos tämä määrä ei riitä.
Enpä olisi arvannut, että tuonne tunnisteisiin tulisi lisättäväksi "Ompelu", mutta siellä se nyt on. On kyllä kummallista että kärsivällisyyteni riittää miljoonien silmukoiden tekoon, mutta valmiiden kangaskappaleiden yhteenliittämiseen mielellään ei. En vain jaksa mitata kappaleita tarkasti. Tässä työssä jouduin vähän pähkäilemään työjärjestystä, etten ompelisi itseäni 'pussiin', mutta järjestyksessä vetoketju - vetoketjupää - sivusauma - kahva+toinen pää se onnistui.

Tämäkin kangas vilisee silmissäni, sellaista ilmiötä on nyt ollut enemmänkin. Liekö siinä syy, mutta kesken viimeisen siksaksauman alkoi siksakkia näkyä myös silmissä. Sain viestitettyä Nooralle etten pääse hakemaan häntä töistä, sitten tabletti ja tunniksi pimeään nukkumaan. Vielä on jäljellä migreenin jälkikipu, mutta se menettelee. Ajattelin, että jos vilinä haittaa käytössäkin, sitten virkkaan tai neulon tämän päälle vielä uuden pussin.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Some good advice from Doris Lessing


"There is only one way to read, which is to browse in libraries and bookshops, picking up books that attract you, reading only those, dropping them when they bore you, skipping the parts that drag - and never, never reading anything because you feel you ought, or because it is part of a trend or a movement. Remember that the book which bores you when you are twenty or thirty will open doors for you when you are forty or fifty-and vice versa. Don’t read a book out of its right time for you."
Doris Lessing 
22.10.1919-17.11.2013

lauantai 16. marraskuuta 2013

Valo-olento Scorpionsin keikalla Seinäjoella 15.11.2013

Kamerani alkaa olla jo kypsässä iässä, enkä silti ole koskaan vaivautunut kunnolla opettelemaan sen käyttöä. Eilisessä konsertissa olin hyvällä paikalla, mutta en keksinyt, millä asetuksilla olisin onnistunut saamaan kunnon kuvia, niin kuin ympärillä tuntui jokainen saavan, kun seurasin kuvauslaitteiden metsää ympärilläni.
Tässä kuitenkin hauska kuvapari, sattuman kauppaa tietenkin:



Vasemmalla on aivan varmasti Klaus Meine aurinkolaseissaan, ja luulen oikealla olevan saman henkilön, mutta ilman aurinkolaseja. Tunnistus perustuu otsan muotoon, tuo sama lippis hänellä oli koko ajan, takaosa otsalla. 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Suuria pohdintoja

Olen nyt toisella koneella kuin edellistä juttua tehdessäni, ja kylläpä on kirkasta punaista minun villatakkini! Värien toistuminen edes jotenkin oikein on kyllä melko ongelmallista, varsinkin kun joka näyttö näyttää ne eri tavalla.

Mutta asiaan: sain luettua pitkään luettavana olleen kirjan.


Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka

Olin joskus jostain tallentanut kännykkäni muistilapulle lauseen: "Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. Käsittelee taidetta, tiedettä ja käsityötaitoa." No, nyt kirjan läpi kahlattuani voin todeta, että eipä nyt varsin erikseen käsittele mitään noista. Siinä mielessä niitä voidaan ehkä sivuta, jos ne liittyvät hyvän elämään, sillä siitä ja sen edellytyksistä tässä kirjassa puhutaan.


En voi väittää ymmärtäneeni läheskään kaikkea, mutta jos pähkinänkuoreen yrittäisi Aristoteleen sanomaa tunkea, niin se on se kohtuullisuus kaikessa, joka tekee elämästä hyvän. Kaikissa ominaisuuksissa on kaksi ääripäätä, jotka molemmat ovat huonoja, niiden keskellä on optimaalinen tila.

No mainittiinhan käsitöistä sen verran, että jos käsityöläisten tuotteet olisivat eläviä, ne rakastaisivat tekijäänsä vähemmän kuin tekijä niitä. Mielenkiintoinen ajatus.

Tämän jälkeen on pakko ottaa käteen jotain kevyempää, mutta sen verran mielenkiintoista tämä oli, että aioin pikapuoliin ottaa luettavaksi lisää filosofiaa, vaikkapa vain pieninä välipala-annoksina kerrallaan.

Kiva takki ja taas uusi huivi

Tämä syksy on ollut yllättävän hiljainen käsityön saralla, samoin lukemisen - tietotekninen vempain pääsi ohittamaan hetkeksi nämä molemmat! Vaan eiköhän se tilanne siitä normalisoidu pikkuhiljaa, ja olihan tässä jo ehkä vähän liiankin intensiivinen käsityöjakso, jolloin kaikki muu jäi sivuun.

Tässäpä tuotoksia: 7 Veljestä Nostalgia -langasta tehty jakku ja Wingspan-huivi Polku-langasta.




Punainen Nostalgia odotti komerossa vuoroaan pari vuotta, ostin sitä heti kun se tuli uustuotantoon. Wingspan taas on ollut pitkään laukussa matkakäsityönä. Värit tässä ovat taas vähän sinne päin, allaolevassa kuvassa on varmaan jakun väri lähinnä oikeaa.


Takin malli on Novitan Syksy 2005 -lehdestä, ja siinä se oli toteutettu Aino-langasta. Aika hyvin onnistui kuitenkin muokkaaminen ohuemmalle seiskaveikalle, ja väri on lähes sama. Lisäsin malliin taskun, sen reunuksen pitäisi näkyä ylläolevassa kuvassa vaikka melko hyvin sulautuukin pohjaan.

Laitoin takin heti uutena pesuun. Näin sain oiottua kunnolla saumat, ainaoikeat ja varsinkin tuon kuvioneuleen. Siihen olisi kannattanut valita isommat puikot kuin muuhun neuleeseen, mutta tajusin liian myöhään.                                                                                                                                                                          Huivin Polku-lanka on sävyltään Punajuuri ja se on kyllä kuvaava, lanka on kuin punajuurivedessä värjätty

lauantai 9. marraskuuta 2013

Napeista kiinni

Tämä liivi on ollut valmiina ainakin kuukauden, mutta nappeja vailla. Tilasin muutamaan neuleeseen napit jostain saksalaisesta nettikaupasta, ja viimein sain ne kiinnitettyäkin. 

Malli on Novitan Syksy 2013 -lehdestä, lanka monivärinen Usva. 

Malli ei ehkä ole minulle kaikkein pukevin, olan malli on luisu ja jotenkin liian 'myötäilevä'. Mutta ehkäpä tälle silti tulee käyttöä, liivit ovat yleensä mieluisia vaatteita.

Sitten voisi yrittää, jos saisi valmiiksi myös villatakin, jonka kappaleet ovat olleet valmiina jo pari viikkoa ompelua, päättelyä ja nappeja vailla.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Liinalöytö

Eräästä sekalaisia lankajäännöksiä sisältäneestä korista, jota ei oltu toviin avattu, löytyi tällainen liina. Sitä ei ilmeisesti ole koskaan käytetty, koska langat olivat päättämättä. Prässättykin se nyt on, vaikka kuvassa ei ehkä siltä näytä.

Itse en tällaista muista tehneeni, saattaa olla erään edesmenneen ystävän tekemä, tai sitten äidin.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sarjan päätös

Haruki Murakami: 1Q84 osa 3

Harvoin olen mitään lukukokemusta odottanut niin kuin tätä 1Q84:n kolmatta ja viimeistä osaa. Kaksi ensimmäistä osaa tekivät lähtemättömän vaikutuksen, joten odotukset tälle lopetusosalle olivat kovat. Annoin tälle LibraryThingissä 4 ½ tähteä, ja se puoliska tulee tuolle odotukselle. 

Tapahtumat jatkuvat hitaasti, eikä mitään oikeastaan tapahdu ennen kuin aivan lopussa. Välillä aikoo ihan tuskastua odottavan tiiviiseen tunnelmaan, eteenpäin on luettava kiireesti. Ratkaisu syntyy kuitenkin lopulta ja se on osin yllättävä, osin ennakoitavissa. Ushikawan kohtalo jäi minulle arvoitukseksi, miksi kävi niin kuin kävi, ja mitä tapahtuu jatkossa kun pikkuväki saa tehtävänsä valmiiksi.

Yksi tämän kirjan nerouden osoitus on se, että tarina jää päähän elämään. Se pysyi siellä lukemisen aikana, yöllä ja päivällä. Nyt kun lukeminen on suoritettu, tarina jatkaa elämää mielikuvituksessa, sillä avoimeksi jäi niin monta asiaa - aivan kuten oikeassakin elämässä.