Tämä yksi viime aikojen kehutuimmista kirjoista on kehunsa ansainnut. On valtavan hienoa, kun jo esikoisromaani voi olla näin täydellinen. Itse asiassa olen aika kateellinen - kunpa osaisi!
Kirjan rakenne on minulle mieluinen, siinä neljän eri henkilön tarinan kautta tarina kiertyy lopuksi yhteen kolmen sukupolven ehjäksi historiaksi. Lukijallekin jää rooli tehdä huomioita ja oivalluksia, ymmärtää vaikka ei suoraan sanota. Tarinan henkilöt tulevat ja jäävät elämään, heidän kohtaloaan jää miettimään. Päällimmäiseksi jää surumielisyys - ei elämä ole kenellekään helppoa, mutta joillekin se on kohtuuttoman vaikeaa. Suvaitsevuus on päivän sana, eikä sitä todellakaan voi liikaa korostaa. Tämän kertomuksen ajoista olemme jo tulleet pitkälle , mutta vielä on paljon tehtävää.
Luen enimmäkseen käännöskirjallisuutta, mutta tätä kirjaa lukiessani tajusin, kuinka hienoa on saada lukea tätä meidän kaunista kieltämme alkuperäisenä. Kirjan kieli on taitavaa ja helppolukuista. Mieleen tulee Linnan Pohjantähti-trilogian tyyli. Mitään näin hyvää en ole lukenut pitkään aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti