tiistai 8. heinäkuuta 2014

Lumoava kertomus

Eleanor Catton: Valontuojat

En yleensä pidä siitä, että kirjan alussa on luettelo henkilöistä (paitsi venäläisissä klassikoista, joissa sitä toivoisi, ettei aivan sekaantuisi kaikkien henkilöiden kaikkien nimiversioiden keskellä). Luettelo antaa ennakkotunteen siitä, että tämän kirjan henkilöitä on sitten näin paljon eikä niitä voi muistaa, ellei palaa tuon tuostakin alkuun tarkistamaan. Tämä piti paikkansa tässäkin tapauksessa, henkilöiden runsaus hämmensi jossain vaiheessa, mutta tarkistus oli kuitenkin tarpeen vain pari kertaa.

Usein kirjojen kuvauksissa kerrotaan, ettei mikään ole sitä miltä näyttää, mutta harvoin se pitää niin hyvin paikkansa kuin tässä kirjassa. Tarina muuttuu sitä mukaa kuin kertojat lisääntyvät, jokaisen versio tuo jotain uutta ja kumoaa jotain aikaisemmin totena pidettyä. En todellakaan ole vieläkään aivan varma siitä, mikä se totuus lopulta oli ja kenen aarteesta lopulta oli kyse. Kirjan lopun lähestyessä alkoi jo ahdistaa - sivut loppuvat ja mikään ei ole selvää! Uudelleen en jaksaisi tätä kuitenkaan lukea, vaikka kerronta olikin viehättävän vanhanaikaista, jopa niin että tuntuu käsittämättömältä että kirjoittaja on nykyaikainen nuori nainen.

Hieno kirja, joka on aivan varmasti Booker-palkintonsa ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti