Jälleen yksi Keltaisen kirjaston kirja, joka vahvistaa käsitystä tänä vuonna 60 vuotta täyttävän sarjan laadusta. Tämä on jotakuinkin täydellinen romaani, todellinen nautinto lukea.
Kirja perustuu tositapahtumiin, 1930-luvulla tapahtuneisiin murhiin ja neljää lukuunottamatta kirjan henkilöt esiintyvät omilla, todellisilla nimillään. Nuo neljä henkilöä ovat fiktiivisiä, samoin kuin todellisten henkilöiden ajatukset. Synkästä aiheesta huolimatta kirjasta ei jää ahdistava olo, vaan Phillips ikään kuin antaa murhien uhreille rauhan tällä kirjallaan.
Taustalla olevan synkän tarinan rinnalla kulkee kaunis rakkaustarina, oikeastaan kaksikin, mutta toista kuvataan enemmän. Muitakin onnellisia kohtaloita kirjasta löytyy, joten päällimmäiseksi tunteeksi kirjan loppuessa jää toivo, hyvä mieli ja kiitollisuus kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti