Hyviä dekkareita ja oikea kirjailija

Donna Leon: Kuolema oopperassa
Donna Leon: Kuolema vieraalla maalla
Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat - Uusi Hercule Poirot -mysteeri

Donna Leonin Brunetti-sarja eteni minulla nyt toiseen kirjaan alusta lukien, myös loppupuolelta olen lukenut kaksi kirjaa. Leon on viihdyttävä kertoja ja hänen kirjoissaan on mukavaa, lähes piilotettua huumoria, joka joskus naurattaa ääneenkin. Näiden kahden kirjan lukemista sotki jonkin verran aivan vasta näkemäni elokuvaversiot näistä tarinoista, vertailin niitä ja kirjaa keskenään, vaikka suuria eroja ei olekaan.

Kun kuulin, että Sophie Hannah on saanut Agatha Christien perikunnalta luvan kirjoittaa uusi Hercule Poirot -mysteeri, ajatus tuntui aivan kummalliselta. Lukija kiintyy kirjailijoiden luomiin hahmoihin melkein kuin oikeisiin henkilöihin, ja niin surullinen kuin Esirippu olikin, on henkilön kuolema vain hyväksyttävä. Silti halusin lukea tämän uutuuden heti, kun sen tuoreeltaan sain käsiini.

Kirjoittaja on ollut Christie-fani 5-vuotiaasta lähtien, ja sen kyllä tästä tekstistä huomaa, tyyli noudattaa hienosti esikuvaansa. Kertojana on uusi tuttavuus, Scotland Yardin etsivät Edward Catchpool. Tapahtumapaikkoina ovat kahvila, hotelli, pieni kylä ja sen pappila, kaikki aivan kuten Christielläkin usein. Ja tarina itse ja sen ratkaisu vähintäänkin yhtä kimurantti kuin hänen kirjoissaan. Poirot'a ei ehkä kuvailla niin tarkkaan kuin Christie sen teki - mutta sillehän ei ole tarvetta, koska me kaikki tunnemme hänet jo! Toivottavasti Hannah'in psykologisia trillereitäkin käännetään suomeksi tämän kirjan menestyksen myötä, ja uutta Poirot'iahan jään häneltä tietysti odottamaan.

Kaustisen kirjasto ja vapaa-aikatoimi tekivät hyvän valinnan, kun kutsuivat kirjailijavieraaksi Leena Lehtolaisen. Hän kertoi mielenkiintoisesti työskentelymenetelmistään ja kirjojensa synnystä. Kirjailijanura lienee ollut alusta asti selviö, sillä hän on kirjoittanut ensimmäisen julkaistun kirjansa 12-vuotiaana ja toisen jo 17-vuotiaana. Kirjallisuuden opiskelun myötä syntyivät sitten dekkarit ja naispoliisi Maria Kallio.

Itse olen valitettavasti lukenut vain ihan ensimmäisen Maria Kallio -dekkarin, mutta tämän tapaamisen jälkeen tuotantoa on kyllä luettava laajemminkin.

Lehtolainen osoittautui mutkattomaksi ja mukavaksi kissa- ja joogaihmiseksi, sain vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan kun veimme Nooran kanssa hänet yöpymispaikkaansa.