Jari Tervo: Revontultentie
Stephen Fry: Fryn aikakirjat: muistelma
Viime viikonloppu alkoi lupaaavasti, kun sain kirjastosta käsiini sekä Murakamin että Tervon uutuudet. Fryn kirjaa olin aloittanut jo aikaisemmin, mutta Murakami meni nyt edelle ja luin sen heti perjantai-iltana.
Vaikka Murakami kirjoittaa näennäisen yksinkertaista ja helppolukuista tekstiä, on siinä kuitenkin huikeita syvyyksiä. Kirjan loppupuolella valuivat kyyneleet omia aikojaan enkä osaa selittää syytä, jokin tekstissä vain tavoitti minussa jotain, joka toi tunteet pintaan. Ymmärrän niitäkin, jotka sanovat että tämä kirja on lattea ja liian yksinkertainen, mutta heillä ei ilmeisesti ole itsellä sisällään sellaisia kokemuksia ja tunteita, jotka voivat samaistua tähän tarinaan tai Murakamin tapaan kirjoittaa. Heitä kuitenkin maailmassa riittää enkä usko olevani ainoa, joka on varma siitä, että Murakami tulee jossain vaiheessa saamaan kirjallisuuden Nobelin. Vaikka tämä kirja on realistisempi kuin upea 1Q84, mukana on kuitenkin hitunen unimaailmaa ja mystiikkaa. Päähenkilön vierailu Suomessa toi hänet tietysti myös vielä läheisemmäksi. Kauniille kirjalle on Tammi tehnyt myös kauniin kannen.
Jari Tervo jatkaa omaelämäkerrallista tarinaansa kirjassa Revontultentie. Kirjaa lukiessa kasvoille taisi jämähtää jonkinlainen lempeä hymy, niin lämpimästi Tervo nuoruusvuosistaan ja läheisistään kirjoittaa. Lisää mielenkiintoa ja tuttuutta tulee tietysti siitä, että hän ja minä olemme syntyneet samana vuonna. Tallensin minäkin Cassette Recorderilla, mutta enemmän sitä Sladea eikä niinkään sukulaisten muisteluja, mikä sinänsä olisi ollut hyvä ajatus. Jään odottelemaan jatkoa, muutama vuosikymmen on vielä käsittelemättä.
Samoin on Stephen Frylla, jonka muistelmien toinen osa päättyy hänen 30-vuotissyntymäpäiväänsä. Paljon oli mies ehtinyt jo siihen mennessä saavuttaa sekä ammatillista että siitä johtuvaa taloudellista hyvää. Huonojakin aikoja oli kuitenkin tulossa, kuten hän viime sivuilla jo alusti. Tämän kirjan lukemista hidasti runsas iPadin käyttö tarkistukseen aina kun mainittu mielenkiintoisen henkilön nimi ei tuonut kasvoja mieleen. Paljon nimistä oli hyvinkin tuttuja ja "TV:stä tutuiksi" osoittautuivat sitten useimmat tarkistetuistakin. Joillakin vain elämä on mielenkiintoisempaa kuin toisilla, mutta onneksi he sitten ovat halukkaita jakamaan värikkyyttä muillekin elämäkerran muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti