sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mistä hirviöt tulevat?

Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - Mary Shelley ja Frankenstein

Tähänastisen elämäni ehdottomasti vaikuttavin taide-elämys on ollut elokuvataltiointi lontoolaisen Royal National Theatren näytelmästä Frankenstein. Tämän elämyksen minulle ja Niinalle tarjosi Noora, joka on nähnyt näytelmän jo useampaankin kertaan molemmilla pääosamiehityksillä. Meidän näkemässämme Olentoa esitti Benedict Cumberbatch ja Victor Frankensteinia Jonny Lee Miller, jotka vuorottelivat näissä pääosissa. En ole koskaan kuvitellutkaan, että on edes mahdollista tuntea niin voimakkaita tunteita jonkin esityksen vuoksi. Syynä olivat sekä käsittämättömän upea roolisuoritus (Cumberbatch) että näytelmän sanoma, joka mykisti minut täysin.

Olin kyllä jo jonkin verran aikaisemmin lukenut Shelleyn kirjan, karistanut mielestäni Frankenstein-elokuvien luoman mielikuvan ja ymmärtänyt, että kyseessä on paljon enemmän kuin kauhutarina. Kysymykset siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen tai miksi ihmisestä tulee paha ja kuinka tärkeää ihmiselle on tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, ovat ikiaikaisia. Mitä pidemmälle tiede kehittyy, sen ajankohtaisemmiksi tulevat myös kysymykset siitä, onko ihmisellä oikeus leikkiä Jumalaa ja määrätä esim. syntyvien lasten ominaisuudet mieleisiksi jo etukäteen.

Tätä kaikkea Mazzarella pohtii kirjassaan, mutta hän kertoo myös Mary Shelleyn hämmästyttävän elämäntarinan. Se on kaikissa käänteissään oudompi kuin mikään saippuaooppera koskaan. Mazzarella löytää kirjasta yhteneväisyyksiä ja viittauksia Shelleyn omaan elämään, joka ei todellakaan ollut tasaista auvoa vaan etenemistä murhenäytelmästä toiseen, vaikka rakkaus ja ystävyyskin olivat kaiken aikaa läsnä. Jotkut tapahtumat hänen ja hänen läheistensä elämässä tuntuvat lähes mahdottomilta ymmärtää, eikä pelkästään ajan erilaisuuden vuoksi, vaikka se selittääkin osan oudoista kohtaloista.

Mazzarella korostaa Frankensteinin tärkeintä sisältöä:
"Tämä ansaitsee tulla toistetuksi:
Jos Olennosta tulee hirviö, syynä on se, että häntä pidetään hirviönä.
Ja se, että hän alkaa yhä vahvemmin itsekin pitää itseään hirviönä.
Kyse on itseinhosta."
Hyvä kirja ja aihe, jota emme saa unohtaa. Nykyaika luo enemmän hirviöitä kuin koskaan ja ennakkoluuloista erilaisuutta kohtaan näyttää olevan mahdoton päästä eroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti