keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Vasarely-peite

Huhtikuussa 2014 aloitettu torkkupeite valmistui nyt tammikuussa 2015. Työ lepäsi yli kesän aina jouluun asti, vasta sitten se alkoi kunnolla edetä. Ensimmäisen kerran näin tämän taiteilija Victor Vasarelyn nimeä kantavan peitteen tällä sivulla  ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun peite oli valmis, löysin enää tämän sivun.
Toteuttamiseen käytin pari vuotta kaapissa odotellutta 7 Veljestä -langan väriä Marttaväri Kaura sekä samaa lankaa tummanruskeana ja luonnonvalkoisena, koukku Cloverin nro 4. Jokaisessa värissä on oma tuntunsa, valkoinen on paksumpaa kuin muut ja tummanruskea tikkuista, miellyttävin oli kauranvärinen. Lankoja kului yhteensä 2,5 kiloa, peiton mitat ovat 180 x 165 cm. Palat on ommeltu yhteen beigellä ja ympärille on virkattu yksi kerros pylväitä kullakin värillä.


Ruudun yksinkertainen ohjekuvio näyttää tältä, mutta lisäsin pari kerrosta niin, että leveimmillään kuviossa oli 24 pylvästä, kun tässä on 20.

Ja tästähän se lähti :-)

          

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Iloa ja surua

  
Markus Kajo: Kettusen kannettava 
Jamie Ford: Kiinalainen kehtolaulu

Osuin onnekseni Ylen sivulla Markus Kajon teksteihin Ajatusten miljoonalaatikossa, josta olen pieninä annoksina annostellut itselleni naurua ja hyvää mieltä. Tulinpa sitten tarkistaneeksi hänen kirjallisenkin tuotantonsa ja huomasin, että yksi on jäänyt lukematta, tämä Kettusen kannettava. Ja yhtä älytöntä tekstiähän se on onneksi edelleen, täysin päätöntä ja juuri siksi niin riemastuttavaa ja ääneen naurattavaa. Tällaista pitäisi nauttia paljon enemmän.

Aivan toisenlaiseen maailmaan, paikoin turhankin ankeaan, vie Jamie Ford kirjassaan Kiinalainen kehtolaulu. Se kertoo 1920-30 -lukujen Seattlesta ja sen kiinalaissiirtolaisista, joiden elämä laman aikana oli taatusti vähintäänkin yhtä huonoa kuin valkoisen väestön. William-poika asuu orpokodissa ja etsii äitiään, jonka hän löytääkin ja saa vastauksia häntä vuosia vaivanneisiin kysymyksiin kohtalostaan.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viimeinen joululahja, vuoden 2014 jämälangat ja 2015 ensimmäinen työ

Jouluhan se aina yllättää ihmiset, niin kuin talvikin nykyään. Nytkin olin ajatellut tekeväni mm. lumitähtiä, lisää joulupalloja ja ainakin lahjat valmiiksi, mutta sinnikkään selkäkivun takia toisin kävi. Tähdet ja pallot tehdään ensi jouluksi, tämä Nooralle tehty joululahja sentään valmistui jo toisena arkena joulun jälkeen.

 

Malli on Novitan syksy 2014 -lehdestä, lanka Novita Usva, väri 898. Kuvio osoittautui niin mahdottomaksi oppia, että silmät piti pitää kiinni 24 krs:n mallikuviossa oikeastaan koko ajan ihan viimeiseen asti, mikä myös hidasti tekemistä. Iso kuva on valitettavan sumea, mutta pienessä on aika lailla oikeat värit (ainakin tällä näytöllä). Ohjeessa hihat olivat suorat, samoin kappaleet lukuunottamatta etukappaleen kädentiesisennystä, mutta tein kappaleet suorina, pääntielle eteen pienen syvennyksen ja hihat tein leventäen. "Kaavoitus" oli kerrankin onnistunut, pusero oli oikein sopiva.


Tässä on sitten kuluneen vuoden aikana  kertyneet jämät - ei niitä paljon jää! Täältä voi pikaisesti vilkaista, mistä ne ovat syntyneet.

Näin aikoja sitten jossain FB-ryhmässä puikko- eli varrasvirkkauksella tehdyn huivin juuri tästä samasta Puro Batikista ja ihastuin. Lankaa sattui ainakin silloin vielä saamaan ja käytin tähän kaksi kerää, joka oli juuri sopiva määrä, huivi menee kahdesti kaulan ympäri. Värinumero on 856.
Tekniikka ei ollut mitenkään erityisen mieluinen, virkkaamalla nostetaan lenkkejä viivottimen tms. päälle ja seuraavalla kerroksella otetaan viisi yhteen ja virkataan niihin kiertäen viisi kiinteää silmukka, näitä kahta kerrosta toistetaan. Mutta lanka on kaunista ja kyllä kuviokin, tälle huiville tulee varmaan käyttöä.



Joulun aikaan lueskeltua

Kate Morton: Hylätty puutarha
Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien - elämä ja teokset

Uusi suomalainen elämäkerta J.R.R. Tolkienista on hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen selvitys Tolkienista, hänen tuotannostaan ja sen vaikutuksesta muuhun kirjallisuuteen ja muihin taiteisiin. Ei liene aluetta, jossa Tolkienin tuotanto ei olisi vaikuttanut, vaikka hän itse oli sitä mieltä että hänen tarinansa eivät taivu esim. näyttämölle tai elokuvaksi. Sen käsityksen mielestäni Peter Jackson on osoittanut vääräksi, vaikka hänenkään tulkinnoistaan eivät kaikki Tolkienin ystävät ole samaa mieltä. Kirjan viitteistä on laitettava talteen luettelo Tolkienin suomennetuista teksteistä, joita on enemmän kuin olin tiennytkään.

Kate Mortonin Hylätty puutarha on sitä lajia kirjallisuutta, jota oikeastaan harvemmin luen, suku- ja kartanotarina salaisuuksineen. Etenin lukemisessa melko hitaasti, sillä koin kirjan rakenteen jotenkin rasittavaksi, vaikka se onkin romaaneissa yleinen, Tarinassa liikuttiin monen sukupolven mukana kolmessa eri ajassa, vuosina 1900-1913, 1975 ja 2005. Koska eri aikoina mukana oli tietysti osittain myös samoja henkilöitä, välillä kävi hankalaksi muistaa, kuka kukin on ja mikä on sukulaisuussuhde. No, siitä tietysti oli kysymyskin, etsittiin erään henkilön sukua vuosikymmenten takaa. Ympäristönä oli Englannin maaseutu, mikä on aina myönteinen asia kirjassa. Kuitenkin ehkä oleellisin asia oli se, että kirjan henkilöt eivät tulleet läheisiksi, kukaan heistä ei ollut niin kiinnostava, että loppuratkaisu olisi ollut jotenkin merkityksellinen. Eräs ystäväni oli lukenut tämän myös, ja hän odotti loppuratkaisua malttamattomana - kaikki on siis tietenkin aina kiinni lukijasta, mitään kirjaa ei siksi voi tietenkään sanoa hyväksi tai huonoksi kuin omasta puolestaan.