torstai 26. helmikuuta 2015

Uusi löytö ja vanha tuttu

Boris Akunin: Asaselin salaliitto

Kiinnostuin Boris Akuninin dekkareista erään lehtijutun perusteella, tilasin kirjastoon kaikki viisi suomennettua enkä pettynyt: ensimmäinen Asaselin salaliitto on aivan mainio kirja! Siinä on kaikki hyvän dekkarin ainekset: miellyttävä päähenkilö, kiinnostava aihe, huumoria, jännittäviä läheltä piti -tilanteita, draamaa loppuun saakka. Yleensä jätän lukematta kirjat, joiden aiheena on kansainvälinen salaliitto, mutta tämä oli mukava poikkeus - pysyin jopa perillä juonessa!

Tapahtumapaikkana on Venäjä vuonna 1876, välillä matkustetaan myös Euroopassa. Aika ja paikka eivät ole siis aivan dekkarien peruskamaa, mutta kylläpä olikin virkistävää siirtyä länsinaapurista idän puolelle (valtaosa lukemistani dekkareista taitaa olla ruotsalaisia). Mietin lukiessa myös sitä, miksi kotimaiset dekkarit eivät niinkään kiinnosta. Syynä voisi olla se, että dekkarien aihepiiri sopii huonosti kovin tuttuun ympäristöön - eihän meillä sellaisia tapahdu. Sen sijaan vieraaseen ympäristöön on helpompi kuvitella outojakin tapahtumia.

Kaikki viisi dekkaria ovat aluperin ilmestyneet parin vuoden aikana, 1998-99, eikä sen jälkeen ilmeisesti ole tullut uusia. Salanimellä kirjoittavan Akuninin tarkoituksena oli kirjoittaa yksi dekkari jokaisen tyylilajin mukaisesti, tulossa on ainakin suljetun tilan arvoitus. Neljä jäljellä siis vielä tätä herkkua Erast Fandorinin seurassa! Kirjailijan tuotanto ja tämä Fandorin-sarjakin on paljon laajempi, harmillista että niitä on käännetty vain nämä viisi.

Donna Leon: Oman käden oikeus

Guido Brunetti -sarjan kahdestoista kirja jatkaa samaa hyvää linjaa kuin aikaisemmatkit Leonit. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat sotilasakatemian opiskelijoiden pariin ja kuten useimmiten, tapahtumat uhkaavat sotkea rikkaiden ja vaikutusvaltaisten elämää.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Piinaavaa jännitystä

Marie Hermanson: Laakso

Luin tästä kirjasta lääkärin odotushuoneessa ja oletin virheellisesti, että kyseessä on uutuuskirja. Eihän odotushuoneissa ole uusia lehtiä, niinpä kävi ilmi että tämä kirja on ilmestynyt v. 2012, eli toki melko uusi kuitenkin. Ilmeisesti kirjailijalta ei kuitenkaan sen jälkeen ole käännetty uudempaa tuotantoa.

Kirjassa on pirullisen piinaava juoni, tapahtumat sijoittuvat sveitsiläiseen vuoristoidylliin. Siellä sijaitsee hoitolaitos, joka lopulta paljastuu pelottavammaksi paikaksi kuin kukaan voisi uskoa. Ihan vakavissaan en tätä kuitenkaan voinut ottaa, sen verran mielikuvituksellinen idea juonen takana on. Jännitystä riitti silti ihan viime riveille saakka.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kapeampi Dreambird-huivi


Nähtäväksi jää, tuleeko tälle Dreambird-huiville enemmän käyttöä kuin ensimmäiselle, leveämmälle versiolle.  Se vaatisi seurakseen huputtoman takin, jotta huivin saisi kauniisti olkapäille, mutta kun kaikissa talvitakeissa yleensä on huppu, on käyttö jäänyt lähes olemattomaksi. Tämän version tein sitten kapeampana, jotta se olisi monikäyttöisempi, sulkia kummassakin on 24.

Lankana tässä on luonnonvalkoinen Hjerte Sock 4 -lanka sekä Hjertegarnin Kunstgarn, väri 23. Valkoista kului vähän yli 100 g, sulkaväriä vajaa 100 g.


Tämän huivin ohjeen saa nykyään Ravelrysta myös suomenkielisenä, hinta on ollut 3,50 €.

Varjopoika

Carl-Johan VallgrenVarjopoika

Tämä on Vallgrenin ensimmäinen Danny Katz -trilleri, ja jännitystä siinä riittääkin. Juoni kääntyy moneen kertaan päälaelleen kun etsitään syyllistä ihmisten katoamisiin ja kuolemiin, tarina on erittäin taitavasti kirjoitettu.

Katsoin eilen viimeisen Kurt Wallanderista kertovan televisioelokuvan. Viimeisen hänestä kertovan Mankellin kirjan olin jo aikaisemmin lukenut, joten tiesin mitä odottaa. Olin siirtänyt elokuvan katsomista kauan, mutta viimein se oli katsottava. Jo kirjaa lukiessa ja eilen elokuvaa katsoessa ja kyyneleitä pyyhkiessä ihmettelin itsekin, kuinka läheiseksi joku fiktiivinen henkilö voikaan tulla. Tiedän erään, joka ei ole koskaan lukenut Agatha Christien Viimeistä juttua, koska se on Poirot'n viimeinen juttu. Itse olen sekä lukenut että katsonut tuon tarinan, kyynelehtien silloinkin.

Tämä taustana sille, että en osaa kuvitella itseäni kyynelehtimässä Danny Katzin vuoksi, ei ainakaan tämän ensimmäisen tutustumisen perusteella. Hahmo jää hyvin ohueksi, hänessä ei ole mitään mieleen jäävää ominaisuutta johon voisi kiintyä. Saatan lukea hänestä uudelleenkin, mutta ehkä kuitenkin mieluummin jotain muuta.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Outoja ja tavallisia kertomuksia

Robert W. Chambers: Keltainen kuningas

Tänä talvena esitetty tv-sarja True Detective teki minuun todella suuren vaikutuksen, sen tunnelma oli niin intensiivinen ja pääosan esittäjät Woody Harrelson ja Matthew McConaughey aivan loistavat. Sarjassa viitattiin muutamaan kertaan Keltaiseen kuninkaaseen, ja joka kerta ilmeni, että kyseessä oli todella pelottava hahmo.

Sen enempää sarjaa spoilaamatta siirryn tähän kirjaan, jonka nimi sattui silmiini kirjaston uutuuslistalta pian sarjan päättymisen jälkeen. Kyseessä ei sitten ollutkaan sattuma, vaan sarjassa viitataan tämän kirjan paikkoihin ja hahmoihin. Kirja on noussut USA:ssa myyntitilastojen kärkeen tämän yhteyden perusteella.

Yllätys oli sitten se, että kirja on kirjoitettu jo vuonna 1895, enkä usko sen olleen aivan näin suosittu siihen aikaan, vaikka tekijänsä suosituin on ilmeisesti ollutkin. Itse en ollut kovin vakuuttunut, vaikka etukäteen jopa epäilin, haluanko lukea näitä "kauhunovelleja" ollenkaan, kun jotenkin se genre ei ole enää aikoihin kiinnostanut. Pelko oli kuitenkin turha, vaikka alkupään novellien tunnelma olikin hyvin synkkä ja suorastaan mielipuolinen.  Loppupuolen novelleissa taas kuljettiin melko leppoisasti Pariisin kaduilla nuorten taiteilijoiden joukossa, ne eivät juurikaan eronneet muista vastaavista tuon ajan kuvauksista.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Neljä Leonia ja yksi Camilleri


Donna Leon: Kohtalokkaat lääkkeet 
Donna Leon: Ylimpiä ystäviä 
Donna Leon: Myrskyjen meri 
Donna Leon: Sokea rakkaus 
Andrea Camilleri: Paperikuu

Sattuneesta syystä on ollut vähän enemmän aikaa lukemiseen ja myös vähemmän intoa neulomiseen, niinpä olen urakoinut näitä Donna Leonin dekkareita järjestyksessä. Viimeisin luettu on Guido Brunetti -sarjan 11. osa ja kun kirjastossa ei ollut paikalla seuraavia kolmea osaa. siirryin Venetsiasta Sisiliaan, Brunetin seurasta Salvo Montalbanon seuraan, joka ei ole yhtään huonompaa, jopa aika lailla hauskempaa. Lienenkö unohtanut, vai onko Camillerin teksti aina ollut yhtä ronskia, joka tapauksessa ääneen sai nauraa useamman kerran.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Lukurauhan päivä 8.2.2015

Tekstiä Suomen kirjasäätion sivulta:
Vuosi 2015 on Kirjan vuosi. Sen kunniaksi Suomen kirjasäätiö kutsuu suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, 8. helmikuuta. Se on Lukurauhan päivä.
LUKURAUHAN LAKI
1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.
Koska otan nämä kirja-asiat vakavasti ja koska viime aikoina olen taas käsitöiden vuoksi laiminlyönyt lukemista, päätin omistaa sunnuntain lukemiselle. Ensimmäinen suunnitelma oli tosin avantouintireissu, mutta kova tuuli esti sen. Niinpä ehdin lukemaan kaksikin Donna Leonin kirjaa Guido Brunetti -sarjasta, Kuolema tulvan aikaan ja Ajasta ikuisuuteen. Kolmannen, Ylimyksen kuolema, luin loppuun tiistaiaamuna. Kun nyt taas vauhtiin pääsin, niin illalla jatketaan seuraavalla osalla.