maanantai 30. maaliskuuta 2015

Uusinta odotellessa

Donna Leon: Kasvot kuvassa ja Uskon asia

Tämä urakka alkaa olla loppusuoralla sikäli, että vain yksi suomennettu Guido Brunetti -kirja on enää lukematta, sekin on jo varattuna. Tästä eteenpäin vauhti on toivottavasti edelleen yksi/vuosi, sitä vauhtia Leon on niitä kirjoittanut ainakin tähän asti.

Nämä ovat osat 18-19, jo aikaisemmin olen lukenut osat 20-21, uusin osa 22, Kultamuna, on viimeisin käännetty, senkin jälkeen on v. 2014 jo englanniksi julkaistu By Its Cover.

Näihin ei siis kyllästy, jos se olisi mahdollista niin eiköhän se tämän lukuputken aikana olisi jo tapahtunut.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Lukuputki jatkuu

Donna Leon: Haurasta lasia
Lars Kepler: Tulitodistaja
Donna Leon: Ystävä sä lapsien 
Donna Leon: Unelmien tyttö

Kun olen lukenut melko tiheään tahtiin Donna Leonin Guido Brunetti -sarjaa, ei voi olla huomaamatta kuinka niiden painopiste siirtyy yhä enemmän pois itse kulloisestakin tapauksesta. Toki aina on rikos ratkaistavana, mutta suuri osa tekstistä on asioiden pohdintaa, niin paikallisen elämän erikoisuuksia kuin yleisinhimillisiäkin ongelmia. Leon onnistuu inhimillistämään tapaukset niin, että niiden takana näkyvät ihmiset ja heidän kohtalonsa, niin uhrien kuin tekijöidenkin. Tämä on hyvä tapa saada ihmisiä ajattelemaan yleisiä ongelmia, koska kokonaisuuksina ne tuntuvat usein mahdottomilta käsittää, mutta kun puhutaan yksilötasolla, on ymmärtäminen paljon helpompaa.

Keplerin Tulitodistaja oli jälleen varsinainen page-turner, sitä ei voinut laskea käsistään ennen loppua.  Tällä kertaa syyllinen selvisi minulle hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta sen selviäminen kirjassa vei huomattavasti kauemmin. Varasin Keplerin uusimman, Vainooja, kirjastosta tullen 33. sijalle jonossa, joten suositusta kirjasta on kyse.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sähköinen trilleri

Lars Kepler: Nukkumatti

Trilleri on lajityyppi, jossa "kerronta keskittyy jännityksen luomiseen ja sen ylläpitämiseen". Sen täsmällisempää määrettä tälle Keplerin kirjalle ei voi antaa, jännitys oli ajoittain jopa lähes kestämätöntä. Näitä ei oikeastaan pitäisi lukea montaa peräkkäin, sillä ruumiita syntyy keskimääräistä dekkaria tiuhempaan tahtiin. Silti laitoin uusimman Vainoojan varaukseen ja lainasin välistä lukematta jääneen Tulitodistajan seuraavaksi luettavaksi.

Tämä on ensimmäinen iPadilla lukemani e-kirja, ja vähän yllättäenkin tykästyin siihen lukutapaan. Aivan kuin lukeminen olisi ollut perinteistä tapaa nopeampaakin. Mutta ei pelkoa, rakkaus kirjaan esineenä säilyy!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Guido Brunetti -sarja, osat 13-14

  
Donna Leon: Seitsemän syntiä ja Verikivet

Jos muistiini on luottamista, näihin kertomuksiin oli tv-sovituksessa lisätty aika oleellisiakin henkilöitä, joita ei kirjassa ollut lainkaan. Mutta nämähän ne alkuperäiset tarinat ovat ja täydelliset sellaisenaan. Tutut teemat jatkuvat; yhteiskunnan ja asukkaiden eriarvoisuus ja hallinnon korruptio, mutta myös Brunettin perhe-elämä, jossa sielläkin aika ajoin käsitellään samoja teemoja.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

End of the Story

  

Boris Akunin:  Akilleen kuolema ja Patasotilas

Tässä olivat sitten kaikki suomennetut Erast Fandorin -kirjat, valitettavasti, enempää ei Akuninin runsaasta tuotannosta ole meille käännetty.

Akilleen kuolemassa tutkitaan aikaisemmista tarinoista tutun korkea-arvoisen upseerin kuolemaa. Kyseessä ovat jälleen valtiolliset asiat eivätkä korkeimmatkaat tahot säästy Fandorinin tarkkojen tutkimusten seurauksilta.

Patasotilaassa Fandorin kohtaa vähintäänkin vertaisensa taiturin mitä tulee oveluuteen ja naamioitumiseen. Puolin ja toisin järjestetään mielikuvituksellisia näytelmiä toisen pään menoksi, mutta päädytäänkö lopulta tasapeliin? Hauska uusi tuttavuus tämän Patasotilaan lisäksi oli uusi apulainen Anisi Tjulpanov.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Se ei ollut hovimestari

Boris Akunin: Leviatanin purjehdus

Kolmas Erast Fandorinin seikkailu on todella klassinen suljetun paikan mysteeri ja aivan täydellinen lajissaan.

Ympäristönä on ylellinen Leviatan-höyryalus, joka matkustaa kohti Intiaa. Tutkittavana on monia murhia ja panoksena mielikuvitukselliset rikkaudet. Lajille tyypillisesti jokaista osallista ehditään epäillä perusteellisesti vähintään kerran, ennen kuin todellinen syyllinen selviää. Kun vielä kukin vuorollaan kertoo tapahtumien etenemisestä omin sanoin ja omista näkökohdista lähtien, pysyy tarina mielenkiintoisena loppuun saakka.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vakoojaromaani

Boris Akunin: Turkkilainen gambiitti

Toisessa tarinassa Akunin vie päähenkilönsä Erast Fandorinin Venäjän ja Turkin sotatantereelle, eletään vuotta 1877. Fandorin toimii diplomaattina ja joutuu selvittämään, kuka omassa leirissä vakoilee Turkin hyväksi. Apua hän saa yllättävältä taholta, matkalla pulaan joutuneelta nuorelta naiselta Varja Suvarovalta. Hän pääsee Fandorinin apulaisena neuvottelemaan jopa itsensä tsaarin kanssa.

Yllättäviä tapahtumia, värikkäitä henkilöitä ja huumoria on tässäkin kirjassa. Vaikka parikymppisen päähenkilön ohimot ovatkin harmaantuneet häntä aiemmin kohdanneen henkilökohtaisen tragedian vuoksi, ei tilanne estä häntä paneutumasta työhönsä - ehkä se on juuri sitä mitä hän tarvitsee päästäkseen surusta.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Päivän piristys

Jari Tervo: Pyrstötähti

Sain kirjastosta käsiini tämän melkein uunituoreen Tervon uutuuden, jossa hän jatkaa lapsuutensa muistelua lyhyillä tarinoilla. Kirjan rakenne on jotain yhtenäisen novellikokoelman ja löysän romaanin väliltä, jonkinlainen aikajatkumo tarinoissa toki on. Vain kerran ihmettelen ilmeistä muutaman vuoden eroa taaksepäin kesken kaiken.

Tarinoiden luonne käy toki tekstistäkin ilmi: poika kirjoittaa elämänsä pienistä asioista, kun isoja ei oikein vielä ole. Lukija saattaa olla eri mieltä, sen verran mielenkiintoisia henkilöitä ja tapahtumia lapsen elämään on mahtunut - ja tässä puhutaan ajasta ennen kaikenkattavaa elektroniikan maailmanvalloitusta, kaikki tapahtuu todellisuudessa eikä sähköisessä bittiavaruudessa. Tai mikä sitten on totta, näistä kun ei koskaan tiedä... Ilahduttavaa on myös se lämpö, jolla Tervo kuvailee perhettään, varsinkin pikkuveli on tärkeä.

Tekee hyvää välillä lukea vaikka lyhyestikin tekstiä, joka saa kasvoille kestohymyn. Se rikkoutuu vain silloin tällöin, kun on naurettava ääneen. Tässä tapauksessa hymy tuntuu liimautuneen kasvoille vielä kauan lukemisen jälkeenkin, toivottavasti sama jatkuu vielä huomennakin.