tiistai 12. toukokuuta 2015

Lyhyttä ranskalaista

Patrick Modiano: Kehäbulevardit
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja

Edelllisen lukemani kirjan henkilöiden ikään kuin suosittelemana tartuin viime vuoden Nobel-voittajan Patrick Modianon tuotantoon, Hänen runsaasta tuotannostaan on suomennettu vain viisi romaania, mutta Nobel-voiton jälkeen käännöksiä lienee tulossa lisää.
Mitenkään kovin iloista luettavaa nämä eivät ole, näistä puuttuu nyt se ranskalainen kupliva elämänilo, hukassa ollaan tavalla tai toisella. Kehäbulevardeissa poika etsii isäänsä ja Hämärien puotien kuja kertoo miehestä, joka on menettänyt muistinsa ja etsii itseään ja menneisyyttään.

Lukija joutuu keskittymään näihin teksteihin tarkasti, kiire ei saa olla, niin kuin ei ole kirjojen henkilöilläkään vaikka kyseessä ovat tärkeät asiat, tapahtumat etenevät rauhallisesti.

Lukija aamujunassa muistuttaa tarinaltaan juuri lukemaani Punaisen muistikirjan naista. Tässäkin mies löytää naisen kirjoittamaa tekstiä, nyt muistitikulta, ja lähtee etsimään naista. Päähenkilön työpaikka ylijäämäkirjoja tuhoavassa laitoksessa aiheutti minulle jatkuvaa harmitusta, olisi mahdotonta tehdä sellaista työtä. Tässä oli kuitenkin toivoa ja lämpöäkin mukana, mukava kirja.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kaikki valmistuu aikanaan

Tästä se alkoi, vuosi lienee tuo sama joka on heinäkuun Suuri Käsityökerho -lehden kannessa eli 1984. Mistä lie syystä pusero jäi silloin kesken (epäilen koon pienuutta) tullakseen esille 31 vuotta myöhemmin, ruttuinen pussi kangasarkun perukoilla.
Langat minulla ovat melko hyvässä järjestyksessä, niinpä löysin pussissa olleiden kerien lisäksi vielä avaamattomat vyyhdet kumpaakin väriä. Puserosta oli valmiina toinen kappale kokonaan ja toisesta puolet, hihat puuttuivat myös.
Onneksi puserolle löytyi käyttäjä läheltä, tytär joka on vuoden nuorempi kuin puseron ohje. Tässä kuvassa keltainen väri on lähinnä oikeaa, se on aika voimakas.
Muistelen että ihastuminen tähän malliin oli silloin aikoinaan välitön ja kumma kyllä se näyttää ihan yhtä hauskalta vieläkin.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Ranskalaista romantiikkaa

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Nooran suosituksesta luin tämän lyhyen romaanin enkä pettynyt. Ranskalaisia kirjoja pitäisi lukea enemmän, niissä on sitä jotain - sydämen sivistystä? Olisi ehkä hyvä jatkaa nyt viime vuoden Nobel-voittaja Patrick Modianon kirjoista, sillä hänellä oli tässä kirjassa eräänlainen sivurooli.

Tässä oli tietysti valmiiksi paljon minua kiinnostavia tarinan aineksia: tapahtumapaikkana Pariisi, henkilönä kirjakauppias, naisen muistikirja ja kissa. Vaikka väitän, etten koskaan lue romanttisia kirjoja, ei haittaa jos sellainen sattuu kohdalle, päinvastoin!

Raakaa jännitystä

Lars Kepler: Vainooja

Lars Keplerin viides jännäri taitaa olla kaikkein julmin ja väkivaltaisin, paikoitellen liiaksikin. Kerronta painottuu rajuihin toimintajaksoihin, lukija ihmettelee kuinka ihmiset enää ovat edes toimintakykyisiä kaikkien yhteenottojen jälkeen.

Mutta hyvähän tämä taas oli, tietysti. Illalla yhdentoista aikoihin ajattelin että luenpa tämän loppuun, seuraavan kerran katsoin kelloa kun se oli 0:45 ja kirja oli luettu. Tarina tosin jatkui unissa vielä pitkälle yöhön...

Juoneen oli mielestäni kyllä jäänyt yksi virhe, mikä tuntuu kummalliselta näin taitavilta juonen punojilta, mutta siellä se on, etsin kohdan vielä uudelleen ja varmistuin.