Tämän kirjan valitsin rehellisesti sanottuna kannen perusteella. En edes vielä nähnyt, mistä kirjasta oli kyse, suunnistin vain kirjaston uutuushyllyssä olevaa kaunista kantta kohti.
Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisia kirjoja on ollut tarkoitus lukea, ja nyt ne on luettava, niin vakuuttava oli tämä novellikokoelma (jossa kirjan nimestä huolimatta ei ole kertomusta nimeltä Piisamiturkki). Väisänen liikkuu täysin luontevasti eri kulttuureihin sijoittuvissa ympäristöissä aivan kuin olisi milloin syntyperäinen japanilainen, milloin ranskalainen. Näissäkin lienee omaelämäkerrallisia tarinoita, mutta on vaikea tietää, onko minä-muodossa oleva kertoja aina hän itse. Joka tapauksessa tässä meillä on varsinainen monilahjakkuus, upea kirjailija ja kuvataiteilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti