perjantai 30. syyskuuta 2016

Mandalahulluuden päätös ja Sherlock Holmes -pastissi


Ensimmäisen kerran osallistuin netistä saatavaan "Crochet along" -virkkaukseen, eli "Virkkaa mukana". Mandala Madness on projektin nimi ja sen ohje koostui kerran viikossa julkaistuista 18 osasta. Valmiin työn kuva saattoi olla jossain nähtävissä jo aloitettaessa, mutta minä en sitä tullut katsoneeksi, niinpä lopputulos selveni viikko kerrallaan.

Mandala Madness -sivut ovat täällä.

Kuvittelin lämpimän väristen 7 Veljestä -lankojeni riittävän tähän, mutta ainakin kolme kerää jouduin hakemaan lisää. Yhteensä lankaa kului 2,34 kg. Työn halkaisija on 164 cm.

Harkitsen sijoittavani mandalan sohvan selkänojan peitteeksi, kunhan ensin saan roudattua ko. sohvan varastosta olohuoneeseen. Lisää kuvia työstä sen jälkeen.


Tässä kirjassa on mielestäni tosi tyylikäs kansikuva (ja sopii hyvin minun mandalaani), olkoon siis tuossa vähän tavallista isompana.

Bonnie MacBirdin Sherlock Holmes -tarina Veren taide epäilytti minua aluksi, olen tavannut lukea vain "aitoa kamaa", en näitä pastisseja. Tietysti monet jäljittelevät Conan Doylen tyyliä, mutta tämä on puhdas kunnianosoitus pitkäaikaiselta Holmes-fanilta.

Myös TV-Sherlockien fanitus käy tästä ilmi, niin myös tekijän kiitoksista. Väistämättä Sherlockin kirjallisen kuvauksen ainakin minun mielessäni täydentää Benedict Cumberbatchin luoma Holmes-hahmo BBC:n uusimmasta Sherlock-sarjasta.

Onneksi epäilykseni olivat aiheettomia, kunnon fani kunnioittaa esikuvaansa eikä tämä tarina häpeä aitojen joukossa.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Nautinnollista luettavaa

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä : Karl Axel Björkin uusia tutkimuksia 
Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa kolme 

Näissä Hämeen-Anttilan kirjoissa on kyllä kaikki aika lailla kohdallaan. Vaikka aiheena on rikosten tutkinta, on pääpaino kuitenkin paljon enemmän 20-luvun elämän kuvauksessa Helsingissä. Tietysti saisi vielä enemmän irti, jos tuntisi paikkoja joissa liikutaan, mutta näin asiaan vihkiytymättömällekin kaupingin historia tuntuu näiden kirjojen välityksellä läheiseltä. 

Ajanmukaisesta kielestä nauttii myös, samoin kuin kirjailijan taidosta kirjoittaa kaikki oleellinen eikä mitään muuta, joka sana on paikallaan ja sillä on tarkoitus kokonaisuuden kannalta. Ulkoasu sopii hienosti sisältöön ja silkkinauhat kirjanmerkkeinä ovat ihanat!

Kirjojen lopussa on lyhyitä selostuksia kulloisenkin aiheen taustalla oleviin todellisiin tapahtumiin historiassa, tarkka henkilöluettelo ja kirjassa esiintyvien katujen ym. paikkojen nimet Helsingissä silloin ja nyt. Näin huolellista ja täsmällistä kirjoittamista on ilo nähdä - kyseessä ei todellakaan ole mikään kevyt kirjallisuus, jollaiseksi dekkarit helposti luokitellaan.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Flavia omassa elementissään

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Aika outo nimi on valittu kirjan suomenkieliseen versioon, huomasin tosin oudoksua sitä vasta kun tähän kirjoitin. Mutta kyllähän se oivasti virittää jo kirjan tunnelmaan, ympäristöön ja teemaan. Kirkossa, kryptassa, kirkon kellareissa ja haudoissakin tässä kirjassa liikutaan, ja missäpä Flavia paremmin viihtyisikään kuin jännittävässä ympäristössä tekemässä jännittäviä tutkimuksia. 

Uusi Flavia de Luce -kirja on aina tervetullut, mutta nyt Bradley oli tavoistaan poiketen lisännyt viimeiselle riville vielä melkoisen pommin, sellaisen, etten ollut uskoa, ettei kirjasta sen jälkeen tosiaan löytynyt enää muuta kuin kiitokset. Sitä on sitten vain kiltisti odotettava jatkoa.

torstai 15. syyskuuta 2016

Sarjan ensimmäinen

Pierre Lemaitre: Irène

Harvoin enää jaksan siirtää nukkumaanmenoa kirjan vuoksi, mutta tämä oli pakko lukea loppuun, vaikka menikin vähän myöhään. Oikeastaan kirja luki itse itsensä, niin "vetävä" sen loppupuoli oli, jännittävä ja hirveä.

Tästä Camille Verhoeven -sarjasta on suomennettu kolme kirjaa, mutta oudossa järjestyksessä: Alex, Camille ja Iréne, eli järjestyksessä 2., 4. ja 1., kun kolmas ja viides ovat vielä kääntämättä. Onneksi lisää on kuitenkin luvassa.



Camille Verhoeven -sarja:
Iréne (Travail soigné) 2006, suom. 2016
Alex (Alex) 2011, suom. 2015
Les Grands Moyens, 2011
Camille (Sacrifices) 2012, suom. 2016
Rosy & John, 2013 

Outoja tarinoita


Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Tämä lienee ensimmäinen lukemani Murakamin novellikokoelma. Vaikka hän on kirjoittanut hyvinkin laajoja romaaneja, kuten 1Q84, sopii hänen tyylinsä oikein hyvin myös lyhyeen kerrontaan. Kun on taito luoda mielenkiintoisia tarinoita, voi vähälläkin sanamäärällä luoda kiehtovia kokonaisuuksia. Näitä oli ilo lukea.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vanhoja kouluja, väriä, pelargoneja ja sudenkorentoja


Ritva Tuomi, Susanna Uusitalo: 
Käsityöläisten kodit

Aivan ihana kirja upeista, mielikuvituksella ja luovuudella sisustetuista värikkäistä ja runsaista taiteilija- ja käsityöläiskodeista. Joukossa on tosiaan useampi vanha koulu, mutta yhtä hyvin voi pienen yksiön sisustaa kauniiksi kodiksi ja työpajaksi. Joukossa oli yksi ainoa (!) musta-harmaa-valkoinen koti, sen haltija myös valmisti pelkistettyjä esineitä - kukin asuu tyylillään.

Itseä ympäröivä sekasotku alkoi tietenkin tympäistä kauniita kuvia katsellessa, mutta se on siedettävä, jos haluaa lukea ja katsella muiden ihania koteja.