Erlend Loe: Niin loppuu maailma - sellaisena kuin me sen tunnemme

Stephen King: Mersumies

Jotkut kirjat pitää lukea tarkkaan sana sanalta, keskittyen, eikä niitä jaksa lukea kovin kauan yhtäjaksoisesti. Sitten on kirjoja, kuten nämä kaksi, joiden lukeminen sujuu aivan itsestään kunhan vain ensin avaa kannen. Ilman fyysisiä tarpeita ei näitä laskisi mielellään käsistään ennen kuin tarina päättyy.

Erlend Loen aikaisemmasta romaanista tuttu Doppler päättää lopettaa muutaman vuoden kestäneen metsäretkensä ja palata takaisin perheensä luo, mutta onhan selvää, ettei sellainen aivan ongelmitta suju. Ja kun ollaan Loen maailmassa, ongelmatkin ovat perin kummallisia.

Joitakin aikoja sitten, olisikohan ollut Duma Key:n jälkeen, päätin, että minun ei tarvitse enää lukea enempää Stephen Kingin kirjoja, se laji oli tullut jo tarpeeksi tutuksi eikä yliluonnollisuus tuntunut enää kiinnostavalta. Nyt kuitenkin ilmestyi tämä Mersumies, jossa ei ole ensimmäistäkään yliluonnollista elementtiä. Kyseessä on tyypillinen dekkari ja on kuin King ei ikinä mitään muuta tyylilajia olisi harrastanutkaan. Kyseessä on onneksi trilogian ensimmäinen osa, joten eläköityneen poliisin Bill Hodgesin tulemme tapaamaan vielä ainakin kahdessa teoksessa.