sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ajan haaskausta

Sarah Lotz: Neljäs päivä

Kai sitä on ymmärryksessä jotain vikaa, mutta tämän kirjan tarkoitus / juoni / sisältö jäi minulle jotakuinkin hämäräksi. Erinäisiä hajanaisia outoja asioita tapahtui, sitten tapahtui jotain todella yllättävää ja tapahtumat saivat selityksensä - paitsi että minä en sitä ymmärtänyt. Hohhoijaa. Kulutinpa tähänkin kuitenkin aikaa, kun en osaa keskenkään jättää.

Sarah Lotzin ensimmäinen lukemani kirja taisi olla vähän parempi.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ihan kauheita runoja

Antti Holma: Kauheimmat runot

Tämä Antti Holma tuntuu nyt tulevan vastaan joka puolella, eikä se olekaan yhtään huono asia, sillä tyyppi näyttää olevan mahdottoman lahjakas kaikessa mihin ryhtyy.

Silti nämä runot ovat tietenkin aivan hirveitä! Aloitin kirjaa lukemalla runoja kaverille ääneen, mutta ensin piti vilkaista loppuun, jossa se kauheus usein odotti... Usein melkein punastuin lukiessani.

Joukossa oli myös muutama ihan oikeasti koskettava runo - ellen sitten ymmärtänyt järkyttävän väärin, sekin on tämän sanataiturin kynsissä mahdollista.

Lukemista odottaa Holman proosaa, Järjestäjä, ja tämän luettuani voi vain varautua ihan kaikkeen.

Mutta oikeasti - nämä runot ovat aivan loistavia!

Ensireaktio kirjaan tutustuessani oli muuten: "Onpa kaunis kansi!". Tarkemmin katsottuna...

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Jungstedt-viikonloppu

Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta; Vaarallinen leikki; Joka yksin kulkee

Mari Jungstedtin kirjat ovat helppolukuisia, jouhevasti eteneviä viihdepaketteja tilanteisiin, joissa haluaa vain rentoutua ja kuluttaa aikaa. Jännitys ei ole ylenmääräistä mutta yllätyksiäkin ilmenee, päähenkilöt ovat jo tulleet tutuiksi ja heidän elämiensä kuvaus lisää mielenkiintoa tarinoihin. 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Vakavasta aiheesta kevyesti

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Kirjailija oli aikaisemmin nimeltä tuttu, mutta hänen tuotantoaan en ole aikaisemmin lukenut. Ehkä se Jane Austenin lukupiiri voisi olla seuraava luettava häneltä.

Tässä kirjassa pohditaan kasvatusta, psykologiaa sekä eläinten oikeuksia eläinkokeiden ja -tutkimuksen valossa. Vaikka aihe on paikoin hyvinkin vakava, kirjan yleissävy on kepeä ja kertojaminän kerronta hauskaa. Päällimmäiseksi teemaksi minulle kuitenkin jäi tarina hieman erikoisesta perheestä ja sen jäsenten kohtaloista, "Kolme lasta, yksi tarina. Kertoja olen minä vain koska olen meistä ainoa, joka ei ole kaltereiden takana."

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Laadukas dekkari ja virheelliset sukat

Robert Galbraith: Pahan polku

En osaa sanoa, miksi nämä Galbraithin alias J.K.Rowlingin kirjat kyllä tulevat luetuksi, mutta aina jotenkin vaikean kautta. Tokihan pientä tekstiä mahtuu yli 400 sivulle paljon, mutta ehkä sekään ei yksin selitä lukemisen hitautta. Sitten tuntuu välillä vielä, että unohtaa jo tapahtunutta ja jopa henkilöitä. Kyse lienee vain omasta keskittymiskyvyn puutteesta ja/tai juonen kiinnostamattomuudesta. Luen silti varmaan seuraavankin, sillä kerronta on hyvää kaikesta marinasta huolimatta.

Ehkä sitä ennen kuitenkin pääsee jo tutustumaan Rowlingin lupaamaan uuteen Harry Potteriin, joka kertoo Potterista aikuisena perheenisänä. Luulenpa, että se tulee luettua kuitenkin nopeammin kuin tämä!

Tämä netistä löytämäni ohje (linkki tulossa) innosti neulomaan sukat miehelle ja vieläpä mustasta langasta, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. No, parempi tehdä miehestä mustasukkainen tällä kuin sillä toisella tavalla! Virheettä en tällä kertaa selvinnyt ja koska 
- yritän kouluttaa itseäni olemasta liian pikkumainen
- virhe oli heti ensimmäisen sukan 9. kerroksella ja huomasin sen vasta aloittaessani toista
- jokainen kerros piti muistaa merkitä tarkkaan ylös kaavioon
- ja se lanka tosiaan oli mustaa
en sitten sitä virhettä korjannut. Alla selventävät kuvat heille, jotka ymmärtävät millaista tuskaa tällainen voi aiheuttaa... 
Minulla on menossa toisen mekon neulominen, mutta puikko-ongelmista johtuen en ole päässyt edes kainaloon asti vielä (pääntieltä alkaen siis). Sen sijaan teen näitä välitöitä, kuten tällaista uutta tekniikkaa nimeltä Linen Stich, jolla saa kolmesta väristä aika hauskan näköistä ja napakkaa neulosta, joka näyttää vähän kudotulta. Tästä tulee ehkä isona kaulaliina. 
Tätä ennen innostuin solmiamaan parin vuoden jämälankoja peräkkäin ja virkkaamaan niistä patalapun. Kaikki pätkät, jotka sai solmittua kummastakin päästä kiinni, kelpasivat.

Tällaiselta näytti nurja puoli, paksuutta tuli noista pätkistä paljon lisää.
Ja näinhän se syntyy...
Kunnes on riittävän suuri taitettavaksi ja ommeltavaksi yhteen.
Ystävänpäivän kunniaksi sain tällaisen suloisen suklaarasian siltä mustasukkaiselta mieheltä <3