perjantai 29. joulukuuta 2017

Joululomalla luetut


Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava (Tyypillinen, OK)
Charles Todd: Sairaanhoitajan kertomus (Välipala)
Dieter Hermann Schmitz: Kun sanat ei kiitä - suomalaisinta sanaa etsimässä (Mainio)


Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit - Oivalluksia arjen keskelle (Erinomainen)
Suomalaisia saunanovelleja Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen (Vaihteleva)
Antti J. Saari: Keskinapa (Mielenkiintoinen)

Miki Liukkonen: Valkoisia runoja (Yllättävä)
Tero Tähtinen, toim. ja suom.: Hiljaiset vuoret, kirkas kuu - Klassista kiinalaista luontorunoutta (Hieno, opin jopa muutaman kiinalaisen kirjoitusmerkin)
Terhi Rannela: Frau (Ei mainittavaa)



Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (Loistava)
Antti Huntus: Juuret rikkovat haudat (Hyvä)
Jari Tervo: Intialainen lippalakki (Tervo)


Maria Vaara: Miten herätessä pitää puhua (Koskettava)
Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä (Elämänmakuinen)
Kai Nieminen: Rakasta sinä vain - Vanhaa japanilaista laulurunoutta (Ihana)


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kalevala CAL 1

Elokuun 26. päivä julkaistiin ensimmäisen palan ohje tähän peitteeseen, joka työn edetessä osoittautui ehkä rakkaimmaksi käsityöksi ikinä. Idea on lähtöisin täältä http://www.arteeni.fi/kalevalacal enkä voi tarpeeksi osoittaa ihailua näille idean keksijöille, suunnittelijoille ja kaikille mukana olleille. Parin oman palan suunnittelu antoi osviittaa siitä, millainen urakka useamman palan suunnitelleilla ihmisillä on ollut.


Tein kaksi peittoa, tämä valmistui ensin koska halusin antaa sen joululahjaksi. Omasta puuttuu viimeisestä palasta muutama pylväs sekä yhdistämis- ja reunakaitaleet.


Molemmissa peitossa olen käyttänyt "omia" värejä projektin tarjoamien valmiiden lankapakettien sijaan. Lanka on 7 Veljestä, reunukset Nallea. Jossain vaiheessa harmitti langan epätasalaatuisuus, varsinkin harmaat sävyt olivat kovin tikkuisia virkata. Onneksi lopputuloksesta sitä ei huomaa.


Peite valmistui joulukuun alkupuolella, joten tulin eläneeksi sen kanssa reilut kolme kuukautta ilman televisiota. Oli todella nautinto vain keskittyä ohjeeseen, tekemiseen - ja purkamiseen - sen sijaan että olisi tehnyt jotain vain TV:n ohella, sivutuotteena. Tämä työ ansaitsi kaiken saamansa huomion <3




Tein 24 peruspalan lisäksi myös kaikki neljä bonuspalaa sekä kaksi omaa, sydänpalan ja "allekirjoituspalan", josta käy ilmi tekovuosi ja tekijä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Runoja ja rikoksia


Leonard Cohen: Kaipauksen kirja
Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Leonard Cohenin musiikki on tuttuakin tutumpaa, se on vienyt minut pahojen aikojen läpi. Silti, vaikka sanat ovat pääosassa, ne ovat saaneet Ääntä ja Musiikkia pienemmän huomion. Tämä runokirja sisälsi myös muutamia lauluiksi tehtyjä runoja, ne olivat kuitenkin tutuimpia, muuten tekstit olivat mystisiä, outoja, hauskoja ja yllättäviä.

Suurin kaikista on valittu parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016 ja alkua lukiessani ihmettelin vain 'miksi?'. Nuoren tytön kertomat tapahtumat kerrottiin nuoren tytön kielellä, joka alkuun rasitti, mutta josta huolimatta tarina vei mukaansa kun muutaman kymmenen sivua oli saanut tarvottua. Oli saatava selville, mistä kaikesta oikein oli kysymys, vaikka totuus taustoista valkenikin vähitellen. En nyt varmaan tätä olisi voittajaksi valinnut, mutta ymmärrän nyt kuitenkin, miksi se tehtiin.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Jännitystä ja metsän väkeä

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa


Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

Ninni Schulman on uusi dekkarituttavuus, mutta varmaan noita toimittaja Magdalena Hanssonin seikkailuja voisi vielä muitakin lukea. Paljon samaa kuin monessa muussa pohjoisessa dekkarissa, mutta ei sen huonommalla tavalla kuin muutkaan. No, ei tuo nyt oikein kehultakaan tunnu, mutta kyseessä on siis aivan luettava kirja, jonka loppuratkaisua odottaa innokkaasti.

Kimmo Ohtosen kuvat ovat kauniita ja teksti sujuvaa ja täynnä ajatusta. Seuraavaksi parasta metsässä olemisen jälkeen on lukea siitä Ohtosen kuvaamana - silloin näkee eläimetkin!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kohti ikuisuutta

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Vaikka Valtaoja kirjoittaa tieteestä maallikkoystävällisesti, kesti tämän kirjan lukeminen kovin kauan, pari-kolmekymmentä sivua illassa oli tavallinen lukunopeus. Teksti on kuitenkin niin "täyttä" että keskittymisen on oltava aivan toista kuin dekkaria ahmiessa. Silti näitä lukee mielellään, ihaillen kirjoittajan optimismia ja avarakatseisuutta, saati sitten lukeneisuutta kaikilta aloilta. On hyvä joskus yrittää venyttää aivojaan isompiin asioihin kuin naapurin pihavalot, noin esimerkiksi. Ikuisuus ja äärettömyys (?) ovat huimaavia asioita pikkuriikkiselle ihmiselle.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vauvasukat vihdoin jakoon

Ryhdyin tammikuussa neulomaan Facebookin "Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville"-ryhmän mukana pieniä sinivalkoisia sukkia jaettavaksi synnytyslaitosten kautta kaikille tänä juhlavuonna syntyville vauvoille. Muutaman parin sainkin menemään Kokkolaan, mutta kun nämä kolmetoista paria olivat päättelyä vailla toukokuun alussa, tulikin ilmoitus, ettei sukkia enää tarvitakaan. Sen verran harmitti, että päättelemättä jäivät.



Nyt marraskuussa sitten työkaverin tytär sai kaksoset TAYK:ssa. Siellä oli vauvoille annettu myssyjä, vaan ei sukkia. Tarjosin sukkia vauvoille ja kaveri ottikin mielellään vastaan koko sukkasatsin viedäkseen ne kiitokseksi osastolle. Toista päivää meni päättelyssä ja höyryttämisessä, mutta kohta nämä toivottavasti pääsevät lämmittämään pikku jalkoja.


Lankana on aivan ihana Dropsin Baby Merino. Siitä haluaisin itsellekin tehdä jotain, niin ylellinen sen tuntu oli tehdessä ja valmiissa työssä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ajankuvan vuoksi


Hämeen-Anttila, Virpi: Koston kukat : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa neljä

Axel Björkin tutkimukset eivät ole varsinaisesti hiuksianostattavan jännittäviä, mutta jokin Hämeen-Anttilan tekstissä silti imaisee mukaansa. Vanhahtava kielenkäyttö ja tarkka ajankuvaus ainakin kiehtovat sekä hienostunut, rauhallinen tunnelma. 

torstai 2. marraskuuta 2017

Piti lupauksensa

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Harvoin joutuu meidän hyvin toimivassa Anders-kimpassamme odottamaan kirjaa lainaan niin kauan kuin tätä, suosio on ollut kova. Nyt ymmärrän miksi, sillä kirja kyllä lunasti ennakko-odotukset. Jännitystä riitti loppuun asti ja luvattu "mieletön käänne" myös oli sitä! Siinä vaiheessa teki mieli aloittaa lukeminen alusta - mitä meni ohi?

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kun elämä muuttuu on muutettava elämä

Colm Tóibín: Nora Webster

1960-luvun Irlantiin sijoittuva kirja kertoo leskeksi jääneestä Norasta, jonka on perheineen jatkettava elämää perheenisän kuoleman jälkeen. Nora selviää hyvin, vaikka tuon aikainen ympäristö ei juuri naisille mahdollisuuksia anna. Outoa on, että kirjoittaja on mies, niin "naisen ajatuksia" Nora ajattelee. Hyvä, rauhallinen, kaunis romaani.

Taas takki


Olen pitkään tehnyt "salaisia" käsitöitä ja muut ovat jääneet vähän paitsioon, niin tämäkin takki jota aloitin joskus keväällä. Napit se kuitenkin sai vasta tänään.

Kyseessä on Novita Kesä 2015 -lehden malli, tehty ohjeen langoilla, violetti Miami ja kirjava Puro Batik. Melko painava ja varmaan venyvä neule, katsotaan kauanko kestää ennen kuin se on pituutta maxi.

Tämä oli yksi niitä "pakko saada" malleja, joihin ihastuu heti. Ne pitää sitten vain tehdä ja tässäkin tapauksessa kyllä kannatti, tykkään kovasti.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ensin oli alku

Dan Brown: Alku

Kun Dan Brown julkaisee jotain uutta, on se uteliaisuuttaan luettava, tietäen että ei se ainakaan tylsäksi käy. Tai mahdollisesti ei enää tämän jälkeen tarvitse, sillä niin täydellinen paketti kuin tämäkin oli, on se kuitenkin vain yksi variaatio jo aikaisemmin muutaman kerran julkaistusta teemasta.

Mielestäni aika lailla liian pitkälle venytetty tieto siitä, mistä itse asiassa on kysymys, alkoi lopulta ärsyttää. Ja kun oikein innokkaasti odottaa, lopputulos saattaa olla pettymys. Kyllä tämä kuitenkin taas ajatuksia herätti ja laittoi miettimään ihmiskunnan tulevaisuutta.

Kuten aina Brownia lukiessa oli Internet koko ajan ahkerassa käytössä. Barcelonan nähtävyydet tulivat tutummiksi, samoin useat taideteokset. Kirjojen sisältämää valtavaa tietomäärää täytyy vain ihailla, eivät nämä kirjat ole itsekseen syntyneet.

torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyn piristys

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

Uusi tarina Flavia de Lucesta on ollut varauksessa siitä asti, kun sen nimi selvisi. Bradleyn kirja piristää aina ja ne lukee tosi nopeasti. Tosin nyt on alkanut ilmetä kummallista viivyttelyä lukemisessa - aivan kuin ei uusia lukemattomia kirjoja olisi odottamassa tarpeeksi, haluaa venyttää hyvien kirjojen lukemista vähän pidemmäksi kuin olisi tarpeen.

Flavia matkustaa Torontoon sisäoppilaitokseen ja kokee olevansa karkotettu kotoa. Mutta koska kyseessä on Flavia, ei hänelle edes ehdi tulla vielä kovin ikävä, kun jo ruumis tipahtaa hänen eteensä - ei sentään taivaalta, vaan takan savupiipusta. Tapauksen selvittelyssä riittääkin sitten tekemistä ja sen ohella selviää muitakin salaisuuksia, jotka vielä myös salaisuuksiksi jätetään.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Elämän vaikeus


Minna Rytisalo: Lempi

Ei ole tätäkään kirjaa turhaan kehuttu, on erinomaisen hyvä. Kieli on upeaa, rakenne täydellinen, ihmisten tarinat sydäntäsärkeviä. Välillä unohtaa, että tämä on vain fiktiota, sillä nämä Lapin sodan aikaiset elämänkohtalot ovat varmasti tosia. Kirja vie toisaalta eteenpäin nopeasti kuin jännitysromaani, toisaalta pysähdyttää kauniiden sanojen suvantoon.

Hyviä on paljon, mutta tämä on pitkästä aikaa paras.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Rajasta etelään, auringosta länteen


Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen

Murakamin uuden suomennoksen nimi on mielestäni hyvin kaunis ja kirjassa se saa selityksensäkin. Yhtä kaunista on koko kirjan teksti, eleettömyydessään ja selkeydessään täydellistä kuten aina. Onneksi Murakamilta löytyy näitä aikaisemmin suomentamattomia teoksia iloksemme, tämäkin on julkaistu alun perin jo vuonna 1992.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Upeaa kerrontaa

Anni Kytömäki: Kivitasku
Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland: Klompelompe - Neuleita koko perheelle

Anni Kytömäen Kivitaskua on toki kehuttu kovasti, mutta näin hyväksi en sitä edes osannut kuvitella. Ellei pöydällä olisi lukemistaan odottamassa parikymmentä muuta lainakirjaa (omista puhumattakaan...) eikä tänään olisi ollut kirjan viimeinen palautuspäivä ja varauksia odottamassa, olisin kääntänyt sivut alkuun ja aloittanut saman tien uudelleen. Yleensä en koskaan lue kirjoja uudelleen, mutta tämän haluan lukea. Onneksi lukematta on vielä myös Kytömäen aiempi romaani, Kultarinta. Suvun tarina 1800-luvulta nykypäivään sai välillä melkein unohtamaan hengittämisen, niin hienosti se oli kirjoitettu ja tapahtumat niin voimakkaita.

Facebookin käsityöryhmissä näkee usein Klompelompen malleja toteutettuna, tämä kakkososa oli ensimmäinen johon tutustuin, ensimmäinen osa sisältää ohjeita pelkästään lasten neuleisiin. Kauniita malleja, onneksi ei mitään 'pakko toteuttaa heti' -ohjeita kuitenkaan. Erityismaininta kirjan ulkoasulle, kuvat ovat todella kauniita.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Rauhaa ja jännitystä

Kati Tervo: Iltalaulaja
Pierre Lemaitre: Silmukka

Olen lukenut jonkin verran Kati Tervon kolumneja mutta en pidempää tekstiä. Lyhyet tekstit olivat mielestäni hyviä, mutta tämä valitettavasti tökki koko ajan. Teksti muodostui niin lyhyistä lauseista, että ne muodostivat ikäänkuin ryteikön, johon lukija kompastui pääsemättä eteenpäin tai saamatta käsitystä kokonaisuudesta. Mielenkiintoista oli lukea taiteilijasta, joka on muuten jäänyt melko vieraaksi.

Lemaitren Silmukka oli taas hieman erilainen hänen muihin kirjoihinsa verrattuna, kirjailija hallitsee monta tyylilajia. Kirjassa oli koko ajan pahaa enteilevä tunnelma, vaikka paha tapahtui avoimesti heti alussa ja oli kerrottu jo takakannessa. Yllättävä ratkaisu oli kyllä yllättävä! 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Parasta mahdollista luettavaa

Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti

Tapaan joskus kirjoittaa muistiin mielestäni hienoja lauseita tai ajatuksia lukemistani kirjoista. Tämän kirjan kohdalla oli luovuttava ajatuksesta - eipä juuri kannata käsin kirjata muistiin koko 956 sivun teosta. Ruiz Zafónin kieli vain on niin hienoa, että sitä on maisteltava nautinnolla. Kun jäljellä oli parisataa sivua, pidin lukemisessa päivän tauon, sadan sivun kohdalla pari päivää - en yksinkertaisesti halunnut lopettaa tämän lukemista.

Samalla päättyi myös neliosainen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarja. Sarja on siitä erikoinen, että osat voi lukea missä tahansa järjestyksessä. Tämä päätososa kuitenkin solmi aikaisemmissa osissa auki jääneet langanpäät yhteen. Tämä viimeinen osa oli mielestäni myös jännittävin kaikista.

Ihana kirja, ihana sarja!

Itselle muistiin sarjan osat:
Tuulen varjo
Enkelipeli
Taivasten vanki
Henkien labyrintti

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lyhyitä herkkupaloja ja odotettua jännitystä


Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita
Douglas Preston & Lincoln Child: Houreuni

Peter James on hyvin suosittu dekkaristi, mutta jäänyt minulta toistaiseksi lukematta. Ajattelin aloittaa tällaisilla lyhyillä makupaloilla saadakseni käsityksen tyylistä ja kyllähän tämän mielellään luki. Häneltä tulee varmaankin luettua myös laajempia tekstejä.

Odotettu uusi Pendergast-romaani ei tällä kertaa pettänyt odotuksia, muistaakseni edellisen osan kohdalla ne osoittaituivat hieman liian suuriksi. Tässä kirjassa ei suvantovaiheissa tarvinnut juuri pyöriskellä, sen verran vauhdikasta toiminta oli, jännittävää ja koukuttavaa. Mikä parasta, jatkoa on varmaan luvassa koska aivan kaikki ei kuitenkaan selvinnyt...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lyhyesti elämästä ja rakkaudesta


Alice Munro: Jupiterin kuut

Alice Munron novellit ovat kohtauksia tavallisten ihmisten elämän varrelta, arkipäiväisiä tapahtumia. Joskus tuntuu kuin vakoilisi ihmisiä, niin henkisesti herkkiä hetkiä pääsee seuraamaan. Tapahtumat eivät ole suuria, päinvastoin, aina ei edes tapahdu mitään, mutta jotain ihmisten sisällä muuttuu.