Aikaisemmin olen lukenut Lemaitrelta kolme dekkaria, jotka ovat olleet erittäin hyviä. Hänen historiallinen romaaninsa oli ensimmäinen lajiaan, mutta voi miten loistava!
Vaikka kyseessä ei ole dekkari, Lemaitre osaa jännityksen luomisen. Se on mukana joka sivulla ja kiihdyttää lukuvauhtia. Toisaalta täytyi välillä olla lukematta vain, jotta nautinto ei loppuisi liian nopeasti.
Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen ja rauhan ensi vuodet olivat sekavaa aikaa, jolloin sodasta selviäminen vaati sekä kansaskunnilta että ihmisiltä suuria ponnistuksia. Se loi myös häikäilemättömille keinottelijoille mahdollisuuksia rikastua suunnattomasti käyttäen hyväkseen jopa ihmisten syvimpiä tunteita.
Lemaitre punoo upean juonen, joka saa alkunsa sodan loppuvaiheissa, mutkistuu parin seuraavan vuoden aikana ja saa lopulta ratkaisunsa. Erityisen hienosti Lemaitre kuvaa ihmisiä, hänen henkilönsä tulevat näkyviksi ja eläviksi värikkäillä luonnehdinnoilla. Jokaisessa henkilössä on jotain hyvää ja jotain huonoa - erästä poikkeusta lukuunottamatta, josta hyvää sanaa on vaikea keksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti