maanantai 29. toukokuuta 2017

Tupakointia Firenzessä


Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus 

Italiaan sijoittuvat dekkarit ovat oma lajinsa ja tämä Marco Vichin luoma firenzeläinen komisario vielä siinäkin luokassa erikoinen. Lukijaan iskee välillä epätoivo - eihän tämä juttu ratkea ikinä, kun komisario vain tupakoi, syö, juo, vierailee ystäviensä luona ja valvoo vuorokaudet ympäriinsä - kuinka hän ikinä saa työnsä tehtyä? Mutta lopussa kiitos seisoo näissäkin tarinoissa, miksipä siis reuhtoa enempää kun pelkästään ajattelemallakin saa tuloksia aikaan.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Loistava Ferrante

Elena Ferrante: Loistava ystäväni : lapsuus ja nuoruus

Tätä kirjaa on kehuttu ja suositeltu kaikkialla sen ilmestymisestä lähtien niin paljon, että sitä ei yksinkertaisesti voinut jättää lukematta. Odotin niin kauan, että sen toinen osa Uuden nimen tarina : nuoruus on jo suomennettu ja varauksessa kirjastosta. Kaikkiaan sarja on neliosainen.

Kirjailija kätkeytyy salanimen taakse, vain kustantaja tietää hänen todellisen henkilöllisyytensä. Ensimmäisen osan luettuani tuntuu voimakkaasti siltä, että kyseessä olisi omaelämäkerrallinen teos. Tämän tekijä kuitenkin kiistää. Vaikka tuon vaikutelman kirjasta saakin, on kerronta silti jotenkin hyvin etäistä. Minä-muodossa kertojana toimiva Elena, Lènu kertoo asioista ulkopuolisen äänellä, toteavasti. Tunteista kerrotaan mutta ei tunteikkaasti, vaan pikemminkin raportoivasti, kuin dokumenttina ihmisten elämästä sodanjälkeisessä Napolissa. Kuva on hyvin yksityiskohtainen ja realistinen, asiat ovat niin kuin ovat, mitään ei kaunistella eikä puolustella, ei edes yleistä väkivaltaa, joka vain kuuluu elämään.

Olisin jopa odottanut hieman tunteisiin vetoavampaa otetta, mutta tämän kirjan ansiot ovat muuaalla. Ulkopuolisesta ja raportinomaisesta tyylistä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava, nopeasti luettava ja jopa koukuttava. Toivon varausjonon kirjastossa lyhenevän nopeasti!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Vakavampi Flavia


Alan Bradley:
Kuolleet linnut eivät laula

Mainion Flavia de Luce -sarjan kuudes osa on aikaisempia vakavampi. Ilmassa on suuri suru, joka vaikuttaa jokaiseen. Silti Flavia ahkeroi mysteerien parissa kuten ennenkin, mutta nekin ovat muuttuneet paljon todellisemmiksi ja vakavammiksi. Kahdestoista syntymäpäivä lähenee ja sitä myötä on otettava isompi vastuu asioista ja oltava valmis elämänmuutokseen. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus on pikkuserkku Undine, joka ei jää omaleimaisuudessaan Flaviasta toiseksi, vaikka ei kovin suurta roolia  ainakaan vielä esitäkään.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Aikamatkailua

Twain, Mark: Jenkki kuningas Arthurin hovissa

Kun nykyhetkessä lukee vuonna 1889 kirjoitettua kertomusta sen aikaisesta miehestä, joka kertoo aikamatkastaan 500-luvulle kuningas Arthurin hoviin, saa kokea jo melkoisen fiktionaalisen siivun ihmiskunnan historiaa. Lukijan on helppo naureskella kummankin aikauden tavoille, mutta välillä on todettava niinkuin usein muutenkin: on asioita, joita ihminen ei vain opi, vuosisadasta tai -tuhannesta huolimatta. Toki, kun kirjoittajana on Twain, on otettava huomioon huumorin osuus tapahtumissa. Se pilkahtelee yllättäen mitä oudoimmissa yhteyksissä aiheuttaen tahattomia hörähdyksiä. Mitä parhainta lukunautintoa tämä oli joka tapauksessa!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pari mattoa, pari kirjaa


Näiden virkkaustöiden jälkeen jäi käsiin tyhjä tunne, mutta onneksi kuteita jäi vielä yhteen mattoon. Nämä on virkattu Lankavan Esteri-kuteesta 12 numeron koukulla. Hankin ergonomisen koukun ja sillä kyllä on väliä, työ sujui kevyesti. Pikkumaton ohje on myös Lankavalta.  Isomman malli tulee kaukaa 80-luvulta, oikealla pikkukuvassa oleva malli on jäänyt mieleen Suuresta Käsityölehdestä 5/1988, sitä hieman muuntelin.

 Weston, Madeline: Kauniit neuleklassikot : 25 ajatonta mallia
Helovuo, Marika: 100 syytä lukea : lukukipinän sytytyskirja

Kirja neuleklassikoista oli kaunis ja inspiroiva, vain lujalla tahdonvoimalla sain itseni estettyä kopioimasta sivukaupalla kirjoneulekuvioita ja muita malleja - kirja on uudelleen lainattavissa sitten kun sellaisen mallin haluan tehdä.

Luin sitten myös lukuohjekirjan, tavallaan. Itse en ole koskaan sen kummemmin eritellyt, miksi luen, ja tässä kirjassa listatut syyt tuntuivat jotenkin kaukaa haetulta. Lukemisella voi ilmeisesti myös tienata, kun vanhemmat maksavat lapselle lukurahaa per kirja. Ei meillä vaan ole tarvinnut. Hieman tarpeeton kirja tämä on - ainakin ihmiselle joka jo lukee! Mutta esim. äidinkielenopettajat tarvitsevat varmasti kaiken kekseliäisyytensä saadakseen nykyajan diginatiivit kirjan ääreen, siinä tästä kirjasesta toivottavasti on hyötyä. Itse lisäsin listaan syyn numero 101: lukiessa voi viettää laatuaikaa kissan kanssa. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Antoisia tietokirjoja ja valmis matto


Florence Williams: Metsän parantava voima 
Haafner Linssen: Virkatut mandalat

Harvoin olen lukenut yhtä mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua tietokirjaa kuin tämä Metsän parantava voima. Jo kansi tuntui antavan energiaa tähän lumiseen toukokuuhun! Amerikkalainen toimittaja on kerännyt kirjaan tutkimuksia paitsi Yhdysvalloista, myös ympäri maailmaa, mm. Suomesta. Melkoisen yhtäpitävästi tutkimukset osoittavat, että oleskelu luonnossa ja erityisesti metsässä tekee ihmiselle hyvää jo hyvinkin lyhyessä ajassa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan viisi tuntia kuukaudessa riittää hyvän olon tuottamiseen -  melko lyhyt aika kuitenkin, kun täällä sentään eletään keskellä metsiä. Myös Japanissa ja Etelä-Koreassa ollaan tutkittu asiaa paljon ja siellä järjestetään erityisiä luontoretkiä parantamistarkoituksessa. Tervehdyttäviä vaikutuksia on havaittu fyysisesti mm. verenpaineeseen ja sykkeeseen sekä henkisesti mm. muistiin, keskittymiskykyyn, oppimiseen ja luovuuteen. Meillä on käytettävissämme ilmainen mahdollisuus helppoon terapiaan - menkäämme siis metsään!

Kirja virkatuista mandaloista on kaunis ja houkutteleva mutta kerrankin ymmärsin olla innostumatta liikaa, niin että tällä kertaa en rynnännyt kaivamaan lankavarastoja aloittaakseni jälleen uutta työtä. Tosin jollekin mandalalle tulin jo miettineeksi sopivat langat ja aloin haaveilla pienistä pyörylöistä tehdystä värikkäästä verhosta. Ehkäpä jotain muuta valmiiksi kuitenkin ennen sitä. 


Teen käsitöitä koko ajan, mutta jostain kumman syystä valmista ei tule tänne esiteltäväksi! 13 paria vauvasukkia odottaa päättelemistä koska keräys loppui kesken, villatakki on vaiheessa koska aloin tehdä Niinalle tupaantuliaisiksi mattoja. Niistä sentään ensimmäinen, vessan matto, on nyt valmis!

Maton koko on 75 x 80 cm ja se on virkattu nro 12 koukulla Lankavan Esteri-kuteesta. Myös malli on Lankavalta. Kudetta meni 1771 g, mikä oli selvästi vähemmän kuin olin laskenut.
Toinen matto on myös jo melko pitkällä, siitä tulee jotain tällaista:

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jotta emme tekisi samaa jälleen

Paola Pigani: Älä astu sieluuni kengät jalassa

Paola Pigani on kirjoittanut aikaisemmin runoja ja novelleja, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Runollisuus on seurannut myös tämän kirjan tekstiin, se on hyvin kaunista värikkäine kielikuvineen. Sen sijaan tapahtumat ovat onnettomia. Ranskalaiset romanit suljetaan sodan aikana vuosiksi leireille, joissa he saavat juuri ja juuri välttämättömän elatuksen mutta menettävät kaiken omaisuutensa, useat myös henkensä sairauksien ja huonojen olosuhteiden vuoksi. Vaikka ihmisarvo on leirilla halpa, syntyy siellä myös iloa, rakkautta ja uutta elämää.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappuviihdettä

R. J. Palacio: Ihme
Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset

Noora-tyttären suosittelema Ihme olisi jokaisen hyvä lukea. Se kertoo vakavasti epämuodostuneesta pojasta, joka muutaman vuoden kotiopetuksen jälkeen siirtyy tavalliseen kouluun. Odotettavissa ovat kaikki mahdolliset loukkaavat sanat ja teot, mutta vähitellen myös ystävällisyys ja ymmärrys lisääntyvät ja lopulta August on kouluyhteisön tärkeä jäsen. Kunpa kaikkialla osattaisiin suhtautua erilaisuuteen yhtä kypsästi.

Uinuvat jättiläiset oli kirjoitettu kokonaan haastattelu- (tai pikemminkin kuulustelu-)muotoon. Tuntemattomaksi jäävä haastattelija kyselee outoihin tapahtumiin osallistuneilta ihmisiltä, mikä heidän näkemyksensä tapahtumiin on. 
Maapallolta on löytynyt osia, jotka yhteen koottuina muodostavat jättimäisen robotin. Sitä ohjaamaan tarvitaan kaksi ihmistä, mutta vain harva pystyy tehtävään. Vähän tarpeettomastikin ihmisten henkilökohtaiset suhteet melkein ohittavat tarinan sci-fi -osuuden tärkeyden. Kirjan mainitaan olevan Themis-kansioiden ensimmäinen kirja, mutta mitenkään kovin malttamattomasti en jää jatko-osaa odottamaan. Kansi on hieno ja oikeastaan syy kirjan valitsemiseen alunperin.