Elämänohjeita ja vanhaa kiinalaista runoutta

Pekka Hämäläinen: Eräänä aamuna heräät onnellisena : hyvien ajatusten vastustamaton voima

Hanshan / Pertti Seppälä: Kylmä vuori : erakkorunoja Tang-kaudelta

Näitä hyvän ja paremman elämän oppaita tulee edelleen silloin tällöin luettua. Tämä teos ei kuitenkaan esittänyt varsinaisesti mitään, mikä ei olisi tullut vastaan jo monta kertaa ennenkin. Kirja koostui Hämäläisen analyyseistä ja avauksista muutamien muiden henkisten valmentajien tms. henkilöiden ohjeista, joilla on saavutettu hyviä tuloksia esim. urheilun alalla.  'Ihan jees' jos tyhmästi ilmaisisin, tulipa luettua.

Runot ovat alkaneet viime aikoina hiipiä elämääni kuin huomaamatta ja se on hyvä asia. Olen 'olevinaan' aina lukenut runoja, mutta onhan se aika vähäistä ollut. Ehkä alan olla kypsä lukemaan niitä, näin toivon. Runoille ei lukeminen riitä, niitä pitää maistella ja muistella. Toinen suuntaus näyttää olevan itämaisuus eri tavoilla, sekin vanhaa perua itsellä mutta tulee nyt ehkä paremmin esiin. Nämä kiinalaiset runot ainakin tuntuivat juuri sopivilta minulle.

Kun kuningas itkupotkuraivarin sai ja muuta historiaa

Juha Hurme: Niemi

Vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja sisältää kaunokirjalliseksi teokseksi järisyttävän määrän tietoa. Teos tuo suorastaan hengästyttävää vauhtia lukijan eteen ihmisiä ja tapahtumia aivan aikamme alusta lähtien vuoteen 1809 saakka, jolloin Suomen alue siirtyy Ruotsin yhteydestä Venäjän alaisuuteen.

Historia on aina mielenkiintoista ja kun se vielä esitetään mukavaan kertomustyyliin, on kokonaisuus hieno. Juha Hurmeen muutkin kirjat on nyt luettava ja odotuksiin tietenkin jää jatkoteos tälle Niemelle. Toivottavasti saamme joskus lukea Niemen ajoista vuoden 1809 jälkeenkin tähän hurmeiseen tyyliin.

Varsinaiseksi kulttuuriteoksi voi luokitella myös sen, että Hurme on hankkinut kaiken taustatiedon kirjoista, googlaamatta kertaakaan! Siihen ei nykyaikana enää moni ryhdy!

Seuraava mielenkiintoinen katkelma on saanut moneen kertaan miettimään, kuinka todellakaan mikään ei ole muuttunut - kannattaako mitään muutosta siis odottaakaan?

Hyggehyggehygge...

Meik Wiking: Hygge : hyvän elämän kirja

Tämä on epäilemättä hyggein kirja pitkään aikaan, hygge ulkoasu myötäilee kirjan hyggeä sanomaa.

En ollut tiennytkään, kuinka pitkälle tanskalaiset ovat tämän hyggeilynsä vieneet! Se tuntuu vaikuttavan kaikkeen ja kaikkialla, vaikka meidän melkein-mutta-ei-aivan-yhtä-onnellisten suomalaisten saattaa silti olla vaikea ymmärtää, voiko kaikki todella olla noin ihanan auvoista. Juomme silti enemmän kahvia ja syömme enemmän makeisia per pää kuin tanskalaiset! Nämä ovat nimittäin hyggen peruskamaa.

Hyggeily sinänsä osoittautui elämäntavaksi, jota minä olen jo vuosia viettänyt, sillä erotuksella vain, että vietän sitä enimmäkseen yksin, kun taas tanskalaiset tekevät sitä joukolla. Kynttilät, lämpimät juomat, pehmeät luonnonmateriaalit ja hyvä ruoka kuuluvat genreen. Kirjan on kirjoittanut onnellisuustutkija, joten hänen sanomansa on ihan asiaa ja varmaan juuri näin. Ainoa miinus tuli tuon h-sanan varmaankin tarpeellisen mutta välillä jo ärsyttävän runsaasta käytöstä usein jokaisella pienellä sivulla.

Laidasta laitaan

Wodehouse, P. G.: Selvät sävelet, Jeeves

Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa

Tie Tampereelle oli todella pitkä ja raskas, niin todellisuudessa kuin kirjanakin. Minulle (niin kuin monelle muullekin suomalaiselle) ennestään lähes tuntemattomaksi jäänyt jakso historiaamme, joka kuitenkin vaikuttaa meihin edelleen. Emme tiedä vielä kaikkea, kaikkia luurankoja ei ole vielä kaivettu esiin - ja tämä tarkoittaa tässä yhteydessä valitettavasti täyttä totta. Tämä piti lukea.

Edellisen jälkeen oli saatava jotain ei-ajattelua-vaativaa, ja kukapa muukaan apuun tulisi kuin vanha kunnon Jeeves. Wodehousea parempaa sananikkaria ei yht'äkkiä tulee mieleen. Vaikka teksti on koko ajan hauskaa ja kekseliästä, yllättää kirjoittaja lukijan tuon tuosta pikku pommeilla, jotka aiheuttavat spontaaneja naurunpurskahduksia.

Lukemastani innostuneena lainasin vielä myös taltioinnit kirjoista tehdystä TV-sarjasta, jossa iki-ihanat Hugh Laurie ja Stephen Fry tuovat hahmot eläviksi. Kuitenkin, vaikka sarja on toteutettu parhain mahdollisin voimin, oli mukava huomata, että näin loistava kirjallinen ilmaisu pakostakin menettää paljon käsikirjoitukseksi muokattuna. Luetaan siis kirjoja!